Varsinaiset kiusalliset.

  Julmaa on elämä pienille, hämähäkki ei saa elää huoneen katossa, hiirille on laitettava loukkuja ja myrkkyä, kärpäset saavat lätkän tieltä paeta henkensä edestä ja nuo pienet banaanikärpäset pitää sulkea sinne hedelmäpussiin nauttimaan ylikypsistä hedelmistä kunnes jollain keinolla saa ne biojätteisiin.
  Teiden varsilla on näkyvissä kuinka myyrien armeijat ovat taas vallanneet peltotilasta osan omien onkaloidensa kaivamiseen. Mustia multakasoja on vieri vieressä, kasvien juuristoja syöty, tuhottu ja sotkettu virtsalla kaikki paikat joihin sisään pääsevät.
  Myyräkuume ei ole mikään helppo sairaus kun se iskee.
Useimmiten sen saa juuri kellareista, autotalleista, puutarhassa multaa käsitellessään, tai puuliiteristä joissa myyrät tykkäävät seikkailla pinojen kaikissa rakosissa, kuten hiiretkin. Myyriä onkin vaikeampaa häätää pihoilta kaivelemasta, myrkkyjen tehot ovat mitä ovat, keisarinpikarililjan sipulitkin ne nostavat ylös, eivät pelkää, kuten aikoinaan sanottiin. Ei taida olla monia keinoja häätämiseen, vaan aina on turvauduttava siihen tappamiseen, lajin harventamiseen.
  Vuosia sitten kerroin  kuinka "karpiittia" voi käyttää myyrien karkoitukseen, kun omalla pihalla oli kaikki marjapensaiden juuretkin ilmassa, mullat oli siirtyneet myyrien tieltä ja pensaat vain kuivuivat. Olin ostamassa tuota vanhan kansan valon lähdettä, karbiidia rautakaupasta. Siinä mies vieressäni imhetteli mihin minä sitä tarvitsen ja kerroin laittavani myyrien onkaloihin, sitten kaikki reiät tukkoon ja kun se siellä kosteassa maassa kaasuuntuu myyrät pakenevat. Auttaako, kysyivät sitten muutkin, kerroin, että uskon auttavan ja laitan sitä ensimmäistä kertaa omalle pihalle, kun olimme talon vasta ostaneet.
  Kuukausia myöhemmin menin samaisen kauppaan ja kuulin tarinan jonka todenperäisyydestä en mene takuuseen. Yksi isäntä oli ostanut kilon karbiittia, laittanut sen ladon nurkalla isoon myyrien onkaloon, ja kun maa oli melkoisen kuivaa siinä seinän alla, heitti vettä siihen maahan.
  Hieman myöhemmin oli kuulunut melkoinen pamaus ja rytinää.
  Mies tietenkin ihmettelemään ja katsoessaan latoa se oli levinnyt kuin harakan eväspaketti pitkin peltoa. Kuoliko myyrät, en tiedä, omalta pihaltani ne olivat pari vuotta pois, mutta en minä kiloa sitä kerralla maahan laittanut.
  On olemassa paljon sellaista elämää kiusaavaa ja katkeroittavaa jota ei voi tappaa, ei uhata kärpäslätkällä, eikä kaasullakaan ajaa kauemmaksi.
  Oman elämän herra. Sellainen voi olla todella koko muiden elämän pilaaja, koska pyrkii olemaan muidenkin elämän ohjaksissa ja herrana. Minulla on sellaisia oman elämänsä herroja joille minun omat valintani ja päätökseni ovat kuin punainen vaate härän silmissä. Hyökättävä on ja pyrkimyksenä on kerralla kaataa, ei vain horjuttaa. En minä ala heitä myrkyttämään, minulla ei ole siihen voimia, eikä kannata potkia kalliota jonka tietää ettei se anna periksi, vaikka olisi jo rapautumassa ja maahan vajoamassa.
Oman mielenrauhan vuoksi kannattaa vain ottaa etäisyyttä, kuten vanhoihin asioihin muutoinkin.
Jos minulla on kengät jotka aina hiertävät kantapään rikki, ei minun kannata niitä kenkiä säilyttää. Kun housut käyvät pieniksi parempi on heittää ne pois, kuin odottaa laihtumista.
Sama se on kaikkien kiusallisten vaivojen ja vaivaajien kohdalla. Kertakaikkinen unohdus.
Minun pihallani ei ole myyriä, eikä sieluni sopukoita voi kaivella muut kuin minä, Kukaan ei ohjaa ajatuksiani, enhän saa niitä itsekään kuriin.