Luku 100.

 Tänään on äidin syntymästä tasan 100 vuotta.
Lähetän hänelle lämpimiä ajatuksia ja halaukseeni suljen hänet liki itseäni.
Rakkautemme on ikuinen, muistoissa hän aina elää.

Kurkkukipu lukitsi minut kotiin.
Ei ole mitään kurkkutulehdusta, ei, vaan jokin vieras "esine" kurkussa. Voipa olla kalanruoto, kun söin lämminsavulohta, tai siemen, viikunoita, mustaherukoita ja puolukoita kun maistelin ja mutustelin.
Kipeä on ja nielaistessa tuntuu kipu korvassakin.
Kunhan se siellä nyt aikansa siellä muhii jossain poimussa tuo "pahantekijä" niin kyllä kipukin lakkaa, mutta monta päivää on jo vaivannut.

Eipä haittaa, leivoin pullaa vieraille, ja leivoin, vaikka eivät tulisikaan. Sisällä on näillä säillä ihan hyvä, saunaankin tässä pääsen ja ihan liottelen vanhan vihtani vielä kerran. Sitten onkin jo uusien vihtojen aika, nyt en viitsi tuonne metsään kävellä, enkä ajella, on koivikot hiukan kauempana.

Kyllä on märkää.
Puolen päivän aikaan salamoi ja jyrisi, vettäkin satoi hetken aikaa oikein reippaasti. Ikkunalaudan pellit kolisi isoista pisaroista, mutta rakeita ne eivät sentään olleet.
Ystäväni kertoi jääneensä illalla kotiin hänkin, vaikka aikoi tanssimaan ja kokolle.
Liian kylmää ja koleaa juhlimiseen, kun juhlia tulee vielä ja toivottavasti lämmintäkin.

Tässä on ollut kaiken maailman murheita ja vastamäkiä. Joinain päivinä ei huvittaisi pukeutua lainkaan. Nukkua ja nukkua kaikkien murheiden yli, vaikka tiedän toki etteivät ne asiat nukumalla muutu. Mökin asiat pitäis ottaa kerralla viranomaiskäsittelyyn kun käyttö ei lopu nähtävästi muilla kielloilla ja ohjeilla. Asianajat sanovat, että nosta kamat pihalle ja pane lukot oviin... kielto on ollut voimassa enemmän kuin vuoden, itse asiassa jo kaksikin. Nyt on vain ajeltava poliisin kanssa sinne paikalle ja ehkä se on ainoa keino lopettaa pelleily asian tiimoilta. Ei tiedä mitä tapahtuu kun kaikenlaisia hörhöjä on liikkeellä.

Heinäkuu on suunniteltuja juttuja tulvillaan.
Mielenkiintoisia tapahtumia, runojen ja laulujen tiimoilta, mikä mennessä ja ollessa mukana.
Kutsujakin satelee, mutta nyt en kaikkeen ennätä mukaan. Hyvien ystävien seurassa aion aikaani kuluttaa ja nauttia elämästä jossa kaikki on mahdollista. Rakkaudesta ei huudella, herkkä asia joka ei kaipaa sivullisten mielipiteitä, eikä julkijulistuksia. Onni on sydämessä.

Kunhan tämä kurkkukipu tästä hellittää. Nyt kun ei oikein voi edes nielaista. Konjakkia olis tuossa pullon pohjalla, mutta en muista edes unilääkkeeksi illalla, kyllä kurkku edes yhden ryypyn kestäis.
Ehkä saunan jälkeen, pieni pikarillinen Renault;ia.