Pullukat

En kai koskaan pääse eroon siitä, että katson miehiä sillä silmällä, eli millainen vartalo, lihaksikas, hieman tukeva, vai pallopaitamainos jonka maha on kuin puhkeamassa oleva ilmapallo.

Kaupungilla, tässä päivänä eräänä käydessäni katselin pariskuntaa jossa mies oli enemmän kuin viimeisillään. Ei pieni ollut nainenkaan, mutta se miehen vatsa. Onneksi olen miehetön, eikä olisi mitään tarvetta kantaa huolta mahojen koosta muutenkaan, mutta, mutta. Pois nukkunut mieheni oli lihaksikas, ei lihava. Hyvät lihakset, urheilijan vartalo, ja sellaisia miehiä sukuni miehet ja mieheni suvunkin miehet ovat. Ei yhtäkään liian lihavaa, eli mahankasvattajaa. On kai kiinni geeneistäkin.
Minun makuuni vain vaikuttaa se, millaisen miehen kanssa elin nuoruudestani asti. Koskaan ei maha ollut tiellä, eikä roikkunut maatessa vieressä kuin säkki. En voi mitään miesmaulleni, en vain voi.

Tahtoo vain olla, että useamman miehen vatsa pömpöttää kuin odottavan äidin.
Ei voi olla aina kaljankaan syy, ruokailu ja geenitkin kai mukana kasvutekijöinä.
Nainen saakin olla pyöreä, vaikka ei naisellakaan ole koristeena se väljän jakun ja mekon alle piilotettu rasvakertymä jota sitä on itsellänikin. Naisen on vain helpompi verhota itsensä isoilla vaatteilla, kun kauniimpaa olis paljastaa uhkeat muodot sopivilla vaatteilla.

Terveydellinenkin asia tuo lihavuus on.
Sydän ei tykkää rasvasta joka kertyy kehoon.
Kun verenpaineeni silloin 2000 luvun alku puolella nousi liina korkeisiin lukemiin ja puhkesi astma joka vaivaa varsinkin rasituksessa, lääkäri kertoi osan syystä johtuvan puolison menetyksen järkytyksestä ja masennuksestani joka meinasi viedä mennessään. Lukemat olivat silloin korkeita, vaikka painoin reilusti alle 60 kiloa. Nyt mittailen silloin tällöin ja usein paineet ovatkin ihanteelliset, mutta eipä ole ylipainoakaan. Viimeisin mittaus 127 / 72 ja pulssi 62 joka on kyllä ihan huippu. Yleensä kun yläpaine on siinä 140 kahta puolta, alapainen 90 korvilla.
Lääkityskin on, mutta olen huono lääkkeiden ottaja.
Onneksi ei ole suuria paino ongelmia, pikkuisen saisi laskea, mutta tämäkin on hyvä.

En silti voi sanoa, että ei minulla ole hätää, kyllä se mitä suuhunsa laittaa on aina harkittava. Pian niitä kiloja saa, pois ottaminen onkin sitten eri juttu. Turkin matkalla lihoin 2 kiloa ja ottihan se aikaa pois ne saada, kun en ole mikään dieetti ihminen, enkä niin kovasti edes yrittänyt laihtua.

Ihmettelen vain kun jo lapsetkin kärsivät ylipainosta.
Onko meillä todella niin muuttuneet ruokailutottumukset entisiin verraten, koska omalta kouluajaltani en muista yhtään lihavaa lasta!
Jossain on mätää, sanotaan. Taitaa olla oikeassa tuokin sanonta.
Ainakin jossain on liikaa jotain.