Makuasiosta ei ole tarpeen kiistellä.
Kyllä nyt ainakin kahvi maistuu suussani hyvälle.
Makuja on monia. Santos ei maistu Juhlamokalle. Samoin se kaikkien makujen suhteen menee mielipiteet ristiin. Yksi rouva kertoi rakastavansa voikukkapeltoa. Ihailee kukkien keltaisuutta ja nauttii kun siemenhaituvat sitten leijailevat pellon yllä kuin pienet laskuvarjot tuulessa. Kerää lehtiä syödäkseen ja kukkien terälehdetkin, syö tai keittää simaa ja viiniä.
Lehtiä olen itsekin kerännyt salaatiksi ja maistanut kukkien keltaisia terälehtiäkin, mutta ihastunut en ole. Terveellisiä, mutta pitää kerätä kaukaa liikenne saasteista.
Ennen kasvoi nokkosta joka kiven juurella ja seinän vierustalla, luonnosta sitä löytääkin enää harvoin, ellei ihan kasvupaikkamieltymyksen perusteella lähde etsimään. Sekin vaatii voimakkaan kasvualustan, hyvää multaa juurillensa, mutta onkin sitten hyvä ravintona ja tuholaisten torjuntaan, ravinteenakin kasveille.
Sain eilen puhelinsoiton joka pani liikettä toimintaani. Ei tässä elämässä sentään ole joillakin erilaisia oikeuksia ja toisilla velvollisuuksia enempää kuin laki vaatii. Pakko taas ottaa ohjat käteen ja hoitaa asian tilanne kuntoon niin, että lakiakin noudatetaan. Joustot joustoina, mutta joskus kuminauhakin kuoleentuu tai katkeaa.
Tälle päivälle monta suunnitelmaa joilla on vaikutusta enemmän kuin nyt arvaankaan.
Seuraava viikko sitten onkin arvoitus asioineen. Elämässä riittää jännitystä.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti