keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Oi kuusipuu...

Eilen ei ollutkaan enää vastaajaa firman puhelimessa, kun yritin saada vahvistettua etten sittenkään muuta siihen asuntoon joka olisi ollut, muutamaa huonoa yksityistä kohtaa vaille hyvä. Sotin ao. henkilölle ja kerroin etten sittenkään löytänyt tarpeeksi niitä hyviä puolia ja jätän asunnon jonkun muun halukkaan käyttöön. Ymmärsivät hyvin perusteluni, siitä kiitos.

Haluan hyvän keittiön.
Se on ehdoton vaatimus, toinen vaatimus on valo ja kolmas viihtyisä ympäristö.
Pitänee vielä kevääseen saakka miettiä kaikkia mahdollisuuksia, Kyllä se pohjoinen sittenkin vetää puoleensa vielä tässä hetkessä, vaikka monen mielestä olen liian vanha muuttamaan.
Milloin on liian vanha?

Joitkin asiat pysyvät muuttumattomani, jotkin muuttuvat ajan mukana. Kaikkea ei halua muuttaa, mutto kun sitten muutos tapahtuu ei itsekään tiedä tuntuuko se oikealta muutokselta, vai kannattaako tehdä niin, että ohittaa koko asian miettimättä kumpaa haluaa, uutta vai vanhaa. Koti nyt on kaikille tärkeä asia ja siellä pitää viihtyä. Muiden asioiden kohdalla asia kerrallaan.

Tämä ilmaston suuri muutos, lumeton talvi, tuntuu kyllä maiseman ankeutena ja pimeytenä.  
Juuri nyt on hiukan lunta maassa meilläkin. Kauppaan olisi vähän asiaa, mutta jääköön menemättä ettei tule heräteostoja tehtyä. Lapsenlapsella on synytmäpäivä huomenna, sitäpä tässä pohdiskelin kuinka muistaisin kun matkaakin on. Jospa ennen Joulua olisi aikaa ajella, vaikkapa toinen risteilykin tehdä kun lippukin on olemassa. Tallinnassa olsi ihan kiva Joulutorilla.... ja muutenkin siellä olis hiukan halvempaa sekin mitä ei välttämättä tarvitse. Eipä sieltä kyllä tullut  suuri ostoksia tehtyä viimeksikään, vaika kauppakeskuksessa kiertelimmekin.

Mielessä pyörii tuo maamme hallituksen toiminta, eikä eduskunnstakaan ole kirvonnut kovin suuria talouden parannukseen tähtääviä aloitteita. Kaikki puhuvat jostain, mutta jotain ei tule valmiiksi!
Porvareilla on porvareiden tavoitteet, niin on ollut aina ja niin on hamaan ikuisuuteen. Politiikassa omistaja ja työntekijä ovat aina ajamassa eri tavoitteita. Nyt olisi molempien aika antaa jossain kohdissa periksi, muuten ei maan asiat parane. Ei kannata pitää niin lujasti kiinni uppoavan veneen perästyä että uppoaa itsekin.