Vietin viikon Ylläksellä aikana jolloin siellä oli hyvin hiljaista.
Turistivirrat eivät siihen aikaan Lappia täytä ja sehän sopii minulle joka en rakasta mitään joukkovaellusta kohteesta kohteeseen. Sain kulkea omia polkujani, kiivetä rinnettä ylös, katsella maisemaa ja kuunnella tuulen huminassa luonnon omia ääniä.
Omaan sisimpäänsä on aina aihetta katsoa hiukan tarkemmin. Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia tunteitansa, tulevia ja menneitä asioita voi ajatella kaikessa rauhassa kun unohtaa kiireet jotka väkisinkin hallitsevat ajoittain kaikkia ajatuksia.
Yksinäinen susikin kaipaa ajoittain lauman joukkoon, mutta lauma ei aina ole valmis varauksetta hyväksymään erakoita nauttimaan lauman suomasta turvasta.
Olen eräänlainen erakko, erinäisistä syistä joiden käsittely tässä yhteydessä on turhaa.
En halua sitovaa parisuhdetta, kaveruus ja ystävyys riittävät minulle. Yhteiset mieliharrastukset ja aatteet, matkailu jne. ovat seikkoja joita kavereiden kesken on kiva harrastaa, mutta, mutta, tuntuu ettei elämä ole aina samaa mieltä kanssani, samoin ajattelevia miehiä ei vain osu samalle polulle. Tuntuu kuin miehillä olisi saalistusvietti aina päällä.
Onhan minulla hyviä kavereita, ei se ole syy näihin mietteisiin. Koska olen se yksinäinen susi en aina kaipaa mitään erikoista seurapiiriä vaan osaan olla yksinkin eri paikoissa ja tilanteissa.
Olen tuijottanut omaa sisintäni liikaakin, tunnen itseni ja tiedän mitä juuri nyt haluan. Kunhan tämä käsien ja olkavarren kivun syy selviää, kunhan se on ohi, on taas uusia haasteita odottamassa. Kipeällä kädellä en nyt voi oikeastaan mitään tehdä, imurointikin on helvetillinen koettelemus. Kättä ei voi nostaa vyötärölinjaa korkeammalle, olkapää ja rintaluiden yläpulen kipu on sietämätöntä.
Joulua valmistellen, herkuitta ja kinkuitta, tulee se sieltä.
