Aamulenkillä avautui eteen kauniita näkymiä syksyn väriloistosta.
Tuolla taustalla erään vankilan korkea aita jota koristaa tavan mukainen piikkilankaaita uloke aidan yläpulella.
Komea aamu, ulkona + 16 astetta kun aamulenkki alkoi, kulki rantapolkuja ja kaupunkikatuja, poikkesi hautausmaalla ja ohitti kauppakeskuksen.
Kauneutta ei tarvitse hakea, kun avaa silmänsä näkemään.
Tänään kyläilyä vanhojen tuttavien luona, olihan jo ennättäneet kysellä milloin ilmaannun ja kiva oli taas pitkästä aikaa porista porukalla.
Eilen pari tuntia hidasta valssia. on se vaan kuma kun pitää tulla Lappiin tanssia opettelemaan... vaikka eihän se pakko ole, menin ihan mielelläni katsomaan oppiiko vanha koira istumaan.
Tämä on kyllä ihanne tilanne, minulla on ystäviä täällä kilometrien päässä ja olen aina tervetullut. Nyt jo suunnittelemme uutta tuloa, tällä kertaa on pakko olla kotona märäpäivänä, uusi hella saapuu vihdoin. Ei ole yhtään kaveria jolle olisin avaimen voinut antaa, siksi on itse oltava kotona sovittuun aikaan. Näin ne on marjat ja kaikki eri astiassa, eli omat huolet kullakin.
Hella jonka sain uutena, ei paistanut pullista kun toisen posken, korjaajaa olen odottanut juhannuksesta asti, mutta nyt on päädytty uuteen lieteen. Hyvä niin, haluan leipoa ja paistaa pullat kääntelemättä peltiä uunissa.
Kuinka nautinkaan tästä tilanteesta, elämä avaa uusia ovia ja kuljettaa kohti kokemuksia joilla on aina jokin merkitys, tai ne antavat kipinän uusiin haasteisiin.
Paikoilleen pysähtyminen on merkki kyllästymisestä. Koko kesän oli tunne, kuin olisin kulkenut väärissä kengissä. Ei ollut halua, ei intoa mennä huvittelemaan tai lenkille, mutta yritin elää yli sen vaiheen ja katsoa mitä tulee ja mikä menee. Jotain on muuttunut, muutuinko minä itse?.
Katsoin junan ikkunasta tiistaina näitä pohjanlahteen ja perämereen laskevia jokia. Kovin on vähän vettä, pohjamudat ja kivet paljaina. Iijoen isompi haara virtasi kyllä vuolaasti ja rantamaisemassa ruskan värit. Pohjoisempana alkaa ko olla puista lehtiä maassa, komeita siinä vihreällä nurmikollakin, kunnes sade ne harmaannutta massaksi joka korjataan kompostiin maatumaan maaksi.
Tmä päivä meni näin, huomenna uudet lenkit leikit ja huvit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti