Kun lapsi kuulee kirosanan hän käyttää sitä kuin sana olisi hänelle opetettu kuvaamaan vaikkapa kiukkua.
Eihän kukaan halua rumaa sanaa opettaa, mutta lapsi sieppaa sen aikuisen suusta, kuin oppikirjasta. Vanhempana meidän pitäisikin aina miettiä millaista opetusta lapset ja nuoret meiltä, kaikilta aikuisilta saavat esimerkin kautta.
Eipä ole ollut tarvetta luetella osaamiaani rumia sanoja, kiroiluja ja manauksia osoituksena oppimastani, mutta joskus sellainen sana livahtaa puheen joukkoon.
En myöskään harrasta kaksimielisiä vitsejä, vaikka olen niitäkin kuullut ja joskus lukenutkin. Eivät ne jää mieleeni, en muista niitä, enkä osaa kertoa. Istuimme iltaa pöytien äärellä ja monella oli mielessä ja kielellä ne Pikku-Kallen jutut joista ihan vitsikirjoja on julkaistu. Meneväthän ne aikuisten illanvietossa, ei siinä mitään, mutta hyvä etteivät olleet ainoa puheenaihe. Naurettiinhan me kaikki hyville jutuille, ihan uusiakin mukana..
Nähty ja kuultu esimerkki tarttuvat. Tietokoneen käyttöäkin on helpompi oppia kun näet kuinka sellainen toiminta tapahtuu mitä haluat oppia, vielä paremmin jos itse sen teet toisen ohjaamana. Opetteleminen vaatii harjoittelua ja harjoittelua, kaiken tiedon oppiminen ja välittäminen on kertausta kertauksen perään.
Kävimme läpi uutta lakia, sen soveltamista ja määräyksiä joita kuntien pitäisi noudattaa, ottaa ohjeena vanhusväestön hoivassa ja hoidossa. On siinä paljon hyvää, mutta kuinka kunnissa kyetään lakia noudattamaan, kuinka moni vanhus sittenkin jää yksin vaille hoitoa, vaikka laki miten tarkaan määräisi asioiden oltavan. Toivotaan ettei asioita hoideta aina rahaa ajatellen, vaan katsottaisiin inhimillistä puolta jokaisessa päätöksessä mitä kunnissa tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti