Syyskuun päiviä

Kyllä se syksy hiipii ikkunan takana ja tulee jopa tupaankin viileänä ilmavirtana oven täydeltä.
Mittarissa vain kolmen asteen verran lämmintä. Taitaa olla puolukka putoamassa, karpalo kypsymässä, kun yöt ovat viileitä, melkein pakkasella.
  Eilen aloittivat hirven kaadot. Eipä näillä seuduilla usein hirviä metsässäkään tapaa, mutta sienireissulla kyllä merkkejä josta tiesi niiden maisemassa liikkuneen. Liikenteessä alkavat vaaralliset ajat pimeään aikaan, kun saalistajien liikkeelle ajamat hirvet kulkevat vähemmän käyttämiään reittejä teiden ylityksessä. Vauhkoontunut hirvi ei varo autoja, normaalistihan ne eivät paljon tiellä liiku.
  Kun minulla oli koira, yritin muistaa metsästysajat ja pitää koirani kiinni, koska vaistohan se vei koiran ajamaan saalista kun kuuli toisen koiran olevan hirven jäljillä. Usein koira jäi haukkumaan tuntikausiksi jopa näätää joka kiipesi puuhun, eikä Viljo-koira hellittänyt, saalis piti saada puusta alas. Villiminkit se ajoi liikkeelle, jahtasi supit pois pihasta karviaisia rohmuamasta.
Parasta koiran olemassaolossa on sen uskollisuus ja seurallisuus, lenkkikaverista ei koskaan ollut puutetta.
  Sain tehtäväkseni sanoittaa eräs laulu jolla ei ole suomenkielisiä sanoja. Riimittelyä musiikkia kuunnellen, tahdit, montako tahtia on introa, montako tahtia laulua, sanojen sovittaminen rytmiin... katsotaan, jotain on jo alulla, mielenkiintoista kaiken kaikkiaan, valmiiseen musiikkiin.
  Mitäpä sitä ei harrastaakseen tekisi. Uusia tuulia kaikilla rintamilla, niin se on vaihtelu taattu ja pimeys saa uutta sisältöä. Innostuksen lomassa unohtuu ruoka ja untakin pitää rukoilla tulemaan, kun ei malta mennä petille kun se juuri olisi tulollaan, sitten se kulkeekin ohi.