Tässä ja nyt

Yöllä satoi. ja taivas on jäänyt harmaaksi.
Syksyä se on, vaikka taitaa ulkona olla yli kymmenen plus astetta tälläkin hetkellä.

Ilmat viilenevät luonnon aikataulun mukaan, mutta kyllä tätä syksyä on jo jatkunut ihan nautinnoksi asti. On ollut kuivaa ja lämmintä tavallisten syyssateiden viipyessä , mutta sataa se, tykkää siitä tai ei, koska maa tarvitsee vesivarat talveksi ja kevään silmut eivät avaudu kuivuuteen kuolleissa puissa.

Kun on poissa kotoa, näkee kaikki mittasuhteet toisin, kuin siitä pienestä näkökentästä josta on itsellensä suonut oikeuden maailmaa katsella. Eikä vain maailmaa, vaan kaikkea, omista haaveista, toiveista ja tunteista alkaen. Minä olen sama, mutta asiat ja olosuhteet ympärilläni muuttuvat.  Kun on aikaa tarkastella niitä muuttuvia tekijöitä ja kuulostella omia ajatuksia, voi löytää ihan uuden minän.
Jossain paikoissa olen viihtynyt aina, kuin kotonani, jossain en viihdy viiihdyttämälläkään. Pitisi kai oppia olemaan kuin kala vedessä, uida vaikka vastavirtaan, jos sitä sitten oppisi elämään ja viihtymään paikassa kuin paikassa.

Väliaikaistahan kaikki on.. ja vaan, mutta ei elämää pidä rakentaa pelkälle väliaikaiselle pohjalle, kyllä aina on parempi katsoa pysyvyyttä samalla, kun jotain alkaa kehittelemään, vaikka kivijalka olisi heikompikin.
Mitä siitä tulee jos heikko rakennelma kaatuu ja ensimmäinen myrsky vie katon? Tiedän, se on joillekin ihan katastrofi jos ei saa odottamaansa vastausta. Kokemustakin on, kärpäsen kakan kokoinen asia saa jotkut ihmiset unohtamaan kaiken muun, elämä on sekaisin ellei kaikki mene kuin on suunnitellut. Silloin on paras kääntyä toiseen ilmansuuntaan ja odottaa tuulen puhdistavan pahat ilmat. Sanotaanhan, että suvannossa on helpomi uida kuin kosken niskalla.

Niitä koskia ja kuohuja en halua enää kokemuksieni kartuttajaksi. On tässä elämässä oltava muutakin iloa kuin nauru naapurin kaatumiselle.

Tässä on mielessä pyörinyt jo pitkiä aikoja niin monta vaihtoehtoista tietä tulevaisuuteen etten enää tiennyt mitä olisi pitänyt piirtää kartalle ja mitä pyyhkiä pois.
Olen lisännyt ja poistanut, solminut ja purkanut, eikä ole enempää tarpeenkaan.
Mikä on minulle hyvää, se riittäköön ulkopuolisillekin. Omat kokemukset kasvattavat eniten. Minkä näet silmillä ja kuulet korvilla, onko sekään aina totta. Voisi paremminkin sanoa, että näyttelijän lahjat ovat hyvät kun niitä tarvitaan, mutta näyttelemään ei kannattaisi koskaan alkaa, ellei sitten näyttele tosissaan, vaikka vain sivuosaa.