sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tuulee ja sataa.

Syksyn tuntua kun sataa ja tuulee. Puista lähtevät värikkäät lehdet, sekoittuvat  keltaisten ja osin vihreidenkin lehtien suureen massaan.
Maassa ne maatuvat uuden kasvun voimaksi. Kun me jaamme omistamaamme tietoa ja opetamme taitojamme lapsille, tai yleensä nuoremmille me samalla voimaa uuteen kasvuun kuin maatuvat lehdet maassa.
Olemme pudottaneet sellaista mitä meillä on, siihen maaperään joka sattuu olemaan lähellä, tavoitettavissa, kuuloetäisydellä.

Syksy ottaa ja antaa.
Sato on korjattu aittoihin ja kellareihin. Nyt on meidän aikamme, meidän, jotka viihdymme lämpimissä pirteissä, mukavassa seurassa tai yksinäisyydessä. Me voimme heittäytä syksyn syliin, kesän muistoissa ja talvea odottaen..


Ei kommentteja: