maanantai 2. syyskuuta 2013

Syyskauteen.

Sateella alkoi syyskuu, marja- ja sienimetsille sade on joskus ihan tarpeeseen, niin nytkin. Sienirihmastot kaipaavat vettä, koska ei siellä metsässä vielä monta rouskua ollut pinnassa, pieniä alkuja jossain kosteikossa.

Syyskauden toiminta alkaa tavanomaisilla kokouksilla ja kesän päättäjäisillä.
Eihän kesä tähän päivään lopu. Vielä tulee lämpimiä päiviä ja kuulaat yöt ovat tulossa kun taivas hiljalleen tummuu yötä kohti ja antaa kuun valaista taivaan kantta, tähtien tuikkeelle syvä avaruus  taustana. Jäin joskus tuijottelemaan taivaalle tähtikuvioita silmilläni etsien. Seisoin kävelytien reunassa ja eräs ohikukija huomautti ettei siellä mitään lentokoneita näy. Pelästyin puhetta, niin keskittynyt olin siihen niska kenossa taivaan katseluuni, mutta sehän osittaa kuinka voi antautua harrastukseensa, muuta ei näe, ei kuule.

Tänään kokoonnumme päättämään syyskauden toiminnan aloittamisesta. Puheenjohtaja on saanut meiltä vinkkejä ja vihjeitä syksyn tapahtumiin. Suuria suunnitelmia, pieniä tapahtumia, ei, vaan paljon ihmisiä mukaan toimintaan ja tapahtumiin. Alkaisiko tanssikausi naamiaisilla, sellaisia tässä olemme suunnitelleet.

Käsityöt olen kotona kaivanut esiin, lankaa ja puikkoja, haarukka ja virkkauskoukku, työvälineitä joilla saa monenlaista aikaan kun pitää sormet liikkeellä ja ranteet taipuvina. Jossain kerhossa kuulemma opettelevat tuota haarukkapitsin tekoa. Olen muutamille sen opettanut, mutta pitävät liian monimutkaisena ja sekavana ja minusta se on vain hauskaa ajankulua kuten kaikki käsityöt. Vanhat kädet puutuvat ajoittain, mutta silloin on hyvä syy jättää puikot ja koukut sivuun. Onhan niitä ajan tappo tapoja.

Monta viikkoa olen suunnitellut valokuvien käsittelyä ja kansioittamista. Picasan ohjelma kun kopioi kuvia kopioimisenkin jälkeen ja kansioissa on sama kuva jo kolmeen kertaan. Jokin muu kuvankäsittelyohjelma nyt käyttöön ja iltojen iloksi kuvien selaamista, muistitikuille siirtoa ja ehkä vielä niiden tulostamistakin ihan paperikuviksi. Välineitä olis, ja osaisinkin kyllä, mutta kun tuo aloittaminen on jäänyt ja jäänyt.
Mitään tekosyitä en enää itselleni hyväksy. Pimeinä iltoina on hyvää aikaa istua koneen ääreen ja kuvien mukana palata menneisiin hetkiin.

Ei kommentteja: