perjantai 25. lokakuuta 2013

En ymmärrä.

Elän rehellistä elämää,
en ole ollut salasuhteissa,
enkä tietääkseni tehnyt pahaakaan, vaikka tunnustan että monista asioista minun olis pitänyt aloittaa inventaario jo paljon aiemmin.

Niitä viestejä joissa minulle sanotaan etten saa sanoa mielipidettäni, ne ohitan ihan varmasti, koska enhän ole tehnyt mitään salattavaa, en rikkonut lakia, en kenenkään kunniaa loukannut, enkä puhunut sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Jos joku sanoistani kiusaantuu, tulkoon ja sanokoon, keskustellaan mikä on vialla.
En tiedä olevani anteeksipyynnön velkaa, vaikka sanonkin ajatukseni suoraan.
Isäni sanoi joskus minulle, kun itkin opettajan käytöstä, opettajan, joka oli ainoa kiusaajani koulussa, mutta en siitä sielunvammoja elämääni saanut, koska viisas isäni valisti minua; " Jos joku haluaa loukata sinua ja syyttää asioista jotka tiedät tehneesi oikein ja olleesi rehellinen, ajattele, että hänellä itsellään on vaikeaa. Turhasta syyttäminen ei paranna asioita, mutta osoittaa, ettei syyttäjällä ole rohkeutta selvittää miksi hän niin sanoo. Huono itsetunto on useimmiten syynä toisen aliarvioimisessa."

Minua kasvatettiin rehellisyyteen. Minulta vaadittiin rehellisyyttä ja opetettiin sanomaan oma mielipide, vaikka sitä ei aina edes kuunneltu, koska sen ajan kasvatus perustui vain ja ainoastaan vanhempien auktoriteettiin.
Opin kyllä sanomaan mitä mieltä olen, mutta opin myös miettimään missä tilanteessa voin mielipiteeni sanoa, ettei se tunnu hyökkäykseltä. Opin myös perustelemaan sanomiseni ja siitä pidän kiinni, loukkaantuupa sanojen kohde tai ei.
Joka ei minua siedä omien mielipiteideni ja ajatusteni kanssa, vaan pyrkii sanelemaan mitä saan sanoa, menköön loitommalle.
En pyri valtaamaan kenenkään reviiriä, en saalistamaan kenenkään metsästysmailla, enkä taittamaan kukkia muiden puutarhasta.

Minun tuli kyllä paha mieli heti aamusta, mutta olkoon tämä purkaus ainoa mitä asiaan lausun.
Kerron rehellisesti vain oman mielipiteeni. Kerron asioista kuten ne itse olen mielessäni käsitellyt, koska, joka minut ja elämäni tuntee, tietää, ettei päivissä ole pelkkää paistetta, eikä menneisyydessä mitään salattavaa.

Miksi hemmetissä minun pitäisi salata ajatukseni, vaikkapa ystävyydestä, tai rakkaudesta, tai yksinäisyydestä, tai politiikasta, tai elämästä yleensäkin.
Kun tekisi mieli sanoa enemmänkin, pikkumaisuudesta ja turhista oletuksista ja sanonkin.

Ei kommentteja: