Onko politiikka vain peliä.

Politiikka on ja pysyy vaikutuskanavana, jonka lonkerot ulottuvat pienimpäänkin toimintaa ja päätöksiin yhteiskunnassa.
Istuin lapsena jossain penkin päässä kuuntelemassa kun aikuiset puhuivat asioiden hoitamisesta ja vaihtoehdoista. Varsinkin, kun oli vaalit tulossa, silloin noita "tupailtoja, oli useammin omassa kodissanikin. Tuon taivaallista en silloin vielä politiikasta ymmärtänyt, kuuntelin ja kuulin, kuinka joku oli eduskunnassa asti niin sanonut ja olisi pitänyt sanoa näin.
Niihin illanistujaisiin liittyi arpajaisia, tikanheitto kilpailut ja kahvia juotiin ja tarjottiin joka talossa.

Kotini oli usein kokoontumis paikkana kyläläisille. Myös uskonnolliset, eri uskontojen kannattajat pitivät seuroja ja puhuttiin paatoksella taivaasta ja helvetin tulesta. Ehkä juuri niistä lapsuuden ajan muistoista ja kokemuksista olen luonut itselleni oman lapsenuskoni jossa ei ole vain tuomitseva Jumala, vaan armollinenkin. Oikeastaan monien sen ajan saarnamiesten ja pappien puheista syntyi valtava pelkotila. Liekö se syynä ettei nykyisinkään ole tarvetta mennä paatoksellisesti puhuvaa  pappia kuulemaan, vaikka kirkossa käynti on oma rauhallinen hetkensä. Rakastan vanhoja kirkkoja ja niissä olevaa kirkkotaidetta. Useimmiten pyrin menemään kirkkoon ja hautausmaalle, kun uusilla paikkakunnilla vierailen.

Samaa paatoksellisuutta kuin saarnoissa, kuulee usein politiikkojen puheissa. Nykyisin on melkein yleinen tapa moittia muiden puolueiden päätökset suoralta kädeltä ja miettimättä kuinka omia päätöksiä voisi yhdistää niihin, etsiä kompromissi, yhdessä etsitään asioille oikeaa suuntaa. Julkisuudessa tapahtuvaa muiden arvostelua tunnutaan pitävän ainoana tapana saada oma ääni maailmalle. Politiikasta on tullut peli, jossa jokainen haluaa olla voittaja. Ei vain maan asioissa, vaan maakunnissa ja kunnissa olisi nykyisessä tilanteessa tarve yhteistoiminnalle, unohtaa ne perinteiset erimielisyydet ja pyrkiä yhteiseen hyvään. Sitä taitaa saada odottaa hamaan kuntien lakkauttamiseen asti.

Lapsuuden ajan vaikutukset omien periaatteiden muokkaajana olen aina tunnustanut.
En ole fanaattisesti jonkun puolella ja toista vastaan, mutta arvostan heikompienkin kansalaisten huomioon ottamista, kukaan ei saa jäädä yksin, eikä kukaan saisi olla aina eturivissä kun etuuksia jaetaan.
Yksi pääsky ei kesää tee, eikä kurki yksin lentäessään  tee aurankärkeä. Vaikutusmahdollisuuksia pitää aina etsiä joukoista. Onko se joukko jossa seison oikea? Siihen tuskin kukaan osaa vastata, politiikka kun on sittenkin suuri pelilauta ja me kansalaiset kuin pelinappuloita, meillä joko voitetaan, tai hävitään, joukon koostakin riippuen. Katsotaan nyt, mihin kuntaan tai kaupunkiin kukin kunta liittyy tai liitetään, aina se tarkoittaa kuntalaiselle menetyksiä, vaikka kuinka muuta puhutaan.

Olin aikoinaan aktiivisti mukana ammattiliitojen toiminnassa, mutta poliittista ristiriitaa niissä ei useinkaan ollut tarve ruotia. Ainoa tilanne, kun minulta kyseltiin puolueen jäsenkirjaa liittovaltuuston jäsenasiassa.  Silloisen ammattiliiton puheenjohtaja kyllä ilmoitti, ettei jäsenkirjaa voi kukaan vaatia, enkä minä sitä hankkinut! Hyvin mahduin joukkoon päätöksiä tekemään.
 Ammattiosasto oli kuin toinen koti, mutta siellä tehtiin työt talkoilla. Vain hyviä muistoja niistä ajoista.. ja hyviä päätöksiähän me teimme, vaikka vastapuoli ei niitä aina hyväksynyt, vaan pani meidät taistelemaankin.