Makaan selälläni vuoteellani
ja mietin tätä
aamukankeuttani.
Nousen ylös, aamujumpan
aloitan
käsilläni varpaitani
tavoitan,
vaan ei, ei tänään ihan
lattiaan
sattuu tuonne toiseen
pakaraan.
Ei auta lannistua, uusi
venytys
ja voimakkaampi tämä yritys
kun sormin kiinni otan
varpaistani
ja nautin tästä
aamujumpastani.
Nyt selkälihaksiinkin venytystä,
ei yrittää voi tänään uutta ennätystä,
kun tuntuu punnerruksetkin
vaikeilta,
jo hikikarpaloita valuu
poskilta.
Nyt keppijumppaan, - kiertää
vartalo
on keppi kädessäni, mokomakin
astalo.
Voimaa vaatii yhä enemmän ja
enemmän,
kun vartaloa kiertoliikkein
venytän
ja hiki valuu yhä vuolaammin,
kun tartun kiinni
käsipainoihin.
Kas venytystä vaatii vanha
kroppa
kun alkaa olla kehoni jo
jätekoppa
joka vetää kaiken sisälleen
ja muuten - minkä mahtaa vanha kiloilleen-.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti