Väärin se on vanhoja muistella.

Lueskelin tuossa aamusella muutamia sivuja ja huomasin erään seikan jota en ole tullut ajatelleeksi, ennenkuin ihan tässä tämän kevään ja kesän aikana.

Ihmisten väliset suhteet ovat melkoisten koukeroiden kautta kulkevia syviä tunteita.
Luin nettipalstalta kuinka miehet kyselevät naisten nautinnoista. Jopa syyttelevin sanoin kerrotaan kuinka oma vaimo on tuollainen tai tällainen, mutta yksikään puheenvuoro ei kertonut mitä mies on tilanteen korjatakseen tehnyt. Helppohan se on katsoa vastapuolen virheitä, niin me valitettavasti teemme.

Tämän päivän puheenaiheena lehtikirjoittelua ja mielipidepalstoja joilla kirjoitetaan ikääntyneiden kiinnostuksesta parisuhteisiin, seksiin ja mihin kaikkeen nyt kyselyin jonkinlaista tulosta etsitään.
Ikääntyneet eivät halua uutta avioliittoa, eivät halua muuttaa ulkomaille, tai muuta samankaltaista kyselyä joka nyt ei mitenkään auta ikääntyneitä ihmisiä. Näin vanhuusviikolla luulisi olevan tärkeämpää puhua yleisestä hyvinvoinnista, olevista suhteista ja siitä, ettei ihmisiä laitostumisenkaan vuoksi eroteta pitkäaikaisesta suhteesta, olkoon se avio- tai avoliitto. Molemmat ovat vakiintuneita suhteita ja ihmiset ovat ikäänkuin kasvaneet kiinni kumppaniinsa. Pitkät avioliitot ova nuoremman sukupolven keskuudessa nähtävästi harvinaisempia kuin esimerkiki oman ikäisteni joukossa.

Nyt on helppo erota. On olemassa taloudellisen tuen mahdollisuus, eikä ole harvinaista enää pienten lasten vanhempien erot. Ennen oli toisin. Naisen paikka oli kuin luonnostaan kotona ja maaseudulla se oli enemmän tapa kuin harvinaisuus, koska maatila vaati myös naisen panoksen, oli lapsia tai ei.

Ikääntyneet parit ovat löytäneet harmonian jossa sairaskin puoliso on rakas omainen, joka yritetään hoitaa kotona, omat voimavaratkin uhraten. Se on sitä suurinta toisesta välittämistä. Olkoon se rakkautta tai ei, se on suurin asia minkä ihminen toiselle ihmiselle osoittaa, uhraa oman vanhuutensa voimat  toista hoitaen.
Kun itse olen elänyt pitkän parisuhteen ensirakkauteni kanssa, en voi ymmärtää kaikkea nykyajan "kotkotuksia" ja parinvaihtoja. En tiedä voinko sanoa mitään varmaa siitäkään kuinka oman liittoni olisi käynyt, mutta uskon yhä, ettei meillä ollut mitään syytä muuttaa yhteistä suuntaa.

Nyt on tutkittu oikein eläkeliittojen voimin ikääntyvien mieltymyksiä.
Seksin painotus ikääntyvien suhteessa sekin nyt jotenkin määritelty, siihen en ota sen enmpää kantaa. Sanon vain, että ihmisistä se riippuu, ei niinkään iästä ja tavasta jolla se koetaan tärkeänä tai suhteeseen kuulumattomana. Ainoa mitä tuohon lausun, toinen ihminen pitää aina ottaa huomioon kokonaisuutena, ei vain hetken kumppanina. Suhteet ovat kahden välisiä.

http://yle.fi/uutiset/55-79-vuotiaat_haluavat_parantaa_ystavyyssuhteitaan_ja_muuttaa_elintapojaan_-_parisuhteen_perustaminen_ei_kiinnosta/6871429