Kun elin elämäni tähänastisia
vaikeimpia vuosiani, oli päiväkirjamainen kirjoittaminen ainoa terapia.
Useita ketoja päivässä istahdin pöydän viereen, otin kynän, avasin lehtiön ja itkin suruni ja epätoivoni lehtiön riveille.
Siellä ne ovat tunnelmat tavoitettavissa niistäkin päivistä jotka muutoin kulkivat ohi muistoja jättämättä.
Ainoa terapeutti, ainoa tosi ystävä kun kaikki muu oli hukassa, oli kynä joka piirsi ajatukset päiväkirjaan.
Suosittelen kaikille.
Useita ketoja päivässä istahdin pöydän viereen, otin kynän, avasin lehtiön ja itkin suruni ja epätoivoni lehtiön riveille.
Siellä ne ovat tunnelmat tavoitettavissa niistäkin päivistä jotka muutoin kulkivat ohi muistoja jättämättä.
Ainoa terapeutti, ainoa tosi ystävä kun kaikki muu oli hukassa, oli kynä joka piirsi ajatukset päiväkirjaan.
Suosittelen kaikille.
Yksin puhumista pidetään merkkinä hulluudesta, mutta
hulluuden ja nerouden välillä on tuskin havaittavissa oleva ero, joten ehkä
kirjoittaminen, eräänlainen yksinpuhelu sekin, onkin neron leimaus yksinäisen
aivoissa. On edes yksi uskollinen kuulija, se avoin lehtiö joka toistaa vain
sinun omia ajatuksiasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti