Vaihtelu virkistää.

Läksin pitkästä aikaa  päivätansseihin.
Väkeä oli kuin antiikkihuutokaupassa, suurin osa vain naisia. Antiikinahkaahan me jo....
Oli siellä niillä muutamalla miehellä valinnan varaa ja silti samoja naisia hakivat kuin aina ennenkin. On sellaista sinä, minä ja me tutut toimintaa. Tanssittivathan ne jotkut tutut minuakin, ei voi moittia, mutta moni nainen ei päässyt lattialle kertaakaan.
Läksin pois, kun naisten haku alkoi, se ei ole se minun juttuni.

Tässä on tätä elämää nyt rukattu moneen suuntaan. Akkaparka ei tiedä itsekään mitä pitää ensiksi ja mihin suuntaa askeleet. Harrastuksia ja tapahtumia, kivahan se on kun mukaan haluavat, voi tuntea itsensä jopa tarpeelliseksi.

Vaihtelua arkeen. Vaihteluahan se on kuunnella musiikkia ja jutella vaikka hirvenkaadosta ja kalastuksesta. Niin meillä jutut kulki yhden tanssipartnerin kanssa tänään. Kolme hirveä ovat jo kaataneet ja nuotastakin suuria muikkusaaliita saanut hän. Tällaisia tuttavia pitäisi olla enemmän. Voi puhua vaikka kalansaaliista, eikä ole yhtään kiusaantunut olo. Luulin lukevani joidenkin kasvoilta kiusaantumistakin, mutta ei haittaa minun mielentilaani. Vaihteluhan virkistää.

Tämä jokaisen syksyn vaiva, kosteutta ilmassa ja maassa, astmaiselle muuten hyvä, mutta kaiken maailman itiöt ovat maaperässä, kuolevassa nurmessa ja maahan pudonneissa lehdissä. Paras ulkoilupaikka on havumetsä. Vaikka sielläkin on maa märkää ja maatuvia kasveja maassa, on se ihan toista siellä hengittää. Tänään tuota vaihtelua, sisäliikuntaa, sitäkin niukasti, mutta kunhan taas olo kohenee, punttitreeni tuossa telkkaria katsoessa.
Käsipainoilla vain... tuonne 16 kiloon asti.