Unet.

  Nyt olen alkanut nukkumaan paremmin, vaikka edelleenkin yöni ovat lyhyiden unien öitä, tai pitkiä valvomisen johdosta. Nukun kuitenkin ja näen unia.
  Unet ovat selkeitä, mutta paikat jossa unessa olen, ovat useimmiten sellaisia joita en herättyäni muista.
Vuosia sitten uneni useimmiten olivatkin painajaisia, tai, enneuniakin, koska monet uneni on voinut tulkita enteiksi, ihan unen toteutumiseen asti. Anoppini ja isäni kuolema, molemmat sain intuition kaltaisena näkynä unessani. Samoin aviopuolisoni menetys, jollain tavalla se edellisen yön uni oli armollista asian avautumista ja uskon sen olleen helpottavana tekijänä siinä shokissa jonka valtaan jäin. Oliko helpotus? Elin ne seitsemän seuraavaa vuotta kuin sivuroolia omassa elämässäni.
 
  Nyt näen usein unta aviomiehestäni.
Useimmiten hän on muuttanut pois luotani, tapaamme ja taas hän ikäänkuin liukenee luotani.
Yksi uni mennellä viikolla toi hänet taas luokseni. Johtuneeko joistain ajattelemistani asioista nyky elämässäni, vai vain kaikki nämä vuodet tuntemastani rakkauden kaipuusta, mutta unessa hänen läheisyytensä tuntuu kuin kosketus iholla.
Tässä unessa minulla oli hänelle jokin asia kerrottavana. Mietin kuinka saisin häneen yhteyden, kun hän nyt on muuttanutkin ja en muista edes puhelin numeroa. Etsin kaikki meidän menneeseen elämäämme liittyneet numerot ja en vai löytänyt oikeaa numeroa. Pian hän seisoi kuitenkin vierelläni. Tunsin kuinka minua joku repi hartioista kauemmaksi hänestä ja heräsin. Vaikka heräsin, mietin yhä sitä puhelinnumeroa ja meni tovi ennenkuin tajusin nähneeni unta.

  Kuinka vahvat ovat tunne siteet välillämme olleet?
Intuitio toimi meillä aina, kun ajattelin soittaa mökille jossa hän oli, pian puhelin soi. Tai, kun hän aikoinaan oli töiden vuoksi vieraalla paikkakunnalla ja puhelimia ei ollut, me kirjoitimme toisillemme kirjeet samana iltana, käsitellen samoja asioita. Jotain merkillistä tapahtuu järjen ulkopuolella sellaista mille ei löydy selitystä ja joka tuntuu mahdottomalta.

  Olihan meidän  yhteisessä elämässämme monta ylämäkeä.
Joskus jopa ajattelin lähteä siitä liitosta, mutta en vain kyennyt, vaikka olin pettynyt asioihin joita tapahtui. Hänen tapaansa käyttää alkoholia  humaltuakseen en mitenkään voinut aina hyväksyä. Me emme koskaan voineet nauttia viiniä illallisillamme, koska se antoi potkun hänen himoonsa.
Koskaan häneltä ei kyllä jäänyt työ hoitamatta alkoholin vuoksi. Joskus, liikoja promilleja aamulla hänen verestänsä pelkäsin löytyvän ja silloin menin hänen tuuraajakseen.
Rakastin sitä miestä. Olin mennyt hänen kanssaan naimisiin, hyväksynyt hänet ja hän minut niine vikoineen joita meissä silloin oli. Emmehän me olleet muuttuneet. Hän oli ihan sama mies kuin rakastuessanikin, hänellä vain oli tapa joka joskus haittasi minun tunnemaailmaani johon alkoholi toi piirteitä joita en voinut ymmärtää.
Pitkät raittuskaudet, useita vuosia ilman kaljatuopin nauttimista, ne olivat elämämme suola ja sokeri.
Rakastan sitä miestä, hänen muistoansa ja niitä herkkiä hetkiä jolloin hän tulee unessa kertomaan minulle asioita jotka ovat kuin tien viitta huomisiin.

  Unet ovat höpö puhetta, eivät ne mitään tarkoita!
Ovatko?
Painajaiseni ovat loppuneet. Unet ovat sitä henkimaailmaa josta tuttava pariskuntamme aikoinaan sanoi; Jos olet selvittänyt välisi eläissäsi, puhunut asioista ja hyväksynyt kokemasi, pyytänyt anteeksi ja saanut sopia kaikesta, ei sinulla ole tarvetta tulla unessa pelottelemaan.
En koskaan ennättänyt Raunilta kysyä tuliko hänen poisnukkunut miehensä hänen uniinsa uhkana, tai lohtuna, sillä niin pian hän seurasi miestänsä.
Heillä oli hyvä liitto, sen tiedän. Minulle yksikään uni ei ole ollut uhkaava, vaan voimaa tuova malja jonka olen juonut pohjaan asti.