Vaihtelevissa tuulissa kulkee elämä.
Talvella on monet kasvot ja kesällä aurinko paistaa sateellakin. Niin se tämä elämän päivienkin kulku käy, tummasta alhosta ylös harjanteelle, näkemään suurten avointen näkymien yli, mutta huomisiin ei voi kurkistaa.
Kun luulee olevansa elämänsä kunnossa, jaksavansa vaikka mitä, tuleekin eteen tilanne jossa on vain myönnyttävä todelliseen tilanteeseen. Niin kävi eilen. Tein kaikki kotitreenit ohjeiden mukaan, punnerrukset ja painoharjoitukset kaikki ok. Päänsärky vain, monta päivää vaivannut, yltyi yltymistään ja verenpainekin joka on pitkään ollut ihan normaali, kohosi kuin höyrymoottorin voima. Lopulta piti jättää kaikki suunnitelmat, ottaa lääkkeitä ja asettua paikoilleen kuulostelemaan ja tunnustelemaan kuinka tässä käy. Kaikkihan on sittenkin tuurissa ja onnella täällä monen asian kohdalla selvitään. Mikä tapahtuu, se tapahtuu.
Tässä ollaan, osin valvottu yö ja korvasärky kaiken kruununa, mutta uusi päivä on alkanut.
Viime päivien säät vaihdelleet sateesta pakkaseen, nyt jo neljän miinus asteen verran kylmään kallellaan. Saahan nähdä helistääkö helmikuu, näyttääkö maaliskuu maan.
Omissa suunnitelmissa ja ns. harrastetöissä joita tässä on harrastettu, tuntuu olevan kuin seinä edessä. Aina ei kaikki suju, se pitäisi jo uskoa minunkin. Kieli ei käänny ja kaulakin kankea, siinä se helpoin taudinmääritys.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
