Avuja ja avuttomuutta.

Monta kertaa ihminen tuntee avuttomuutensa nähdessään ja kokiessaan asioita joille ei voi  mitään, tai ei voi mitenkään toista auttaa. Tietäessään  jonkun vanhan sairaan ihmisen olevan kotinsa vankina turvalukkojen takana, tulee pakosta mieleen tämän yhteiskunnan halu ja voimavarat, mutta mitään ei voi itse asialle.

Pitäisikö meidän luoda sellaisia yksityisiä turvaverkkoja ettei kukaan jäisi yksin siinä vaiheessa kun ei itse jaksa, tai kykene itsestänsä huolehtimaan?
Enemmän kommuuni asumista, liki toisiaan, mutta tuo palveluasuminenkin on nykyisin kuin korttipeli, jos maksat, ehkä voitat, mutta maksamattomat jäävät sivuun.
Varakaskaan ei tietenkään tarvitse olla, koska varattomatkin vanhukset pitää hoitaa. Maksamalla saa palvelut, sanottiin minulle kun kyselin palvelutaloon pääsemisen ehtoja ja maksuja.
Palvelutalo nimike on jotenkin ristiriidassa todellisuuden ja mielikuvan välillä.
Saahan kotiinkin palvelut, kun on vara maksaa!
Kotona et saa ilmaisia palveluja muilta kuin omalta perheeltä ja suvulta, mutta siksi kotihoito onkin yhteiskunnalle niin halpaa, että siihen pitää pyrkiä, vaikka vanhat ja sairaat sitten jäävätkin oman onnensa nojaan suurimmalta osin.

Jos minulla olisi rahaa, ostaisin suuren kerrostalon, remontoisin asunnot niin, että jokainen vois niissä asua,  vanhus tai keski-ikäinen, jos hoivaa ja seuraa tarvitsee ja jo silloin kun ei sitä välttämättä tarvitsekaan, mutta voisi auttaa läsnäolollaan muita asukkaita. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että joku välittää ja kurkkaa vaikka ovelta huomenensa toivottaen, ilman että siitäkin veloitetaan.
Ihmisen perunluonne on sellainen, että kaikista ei ole yhteisöasumiseen. En nyt ole viime aikoina lukenut kuinka sen julkisuudessakin olleen yhteisön kävi, jossa oli monen ikäisiä perheitä, mutta en usko sellaisen olevan mahdotonta.

Talo jossa on oma rauha kaikilla, niin halutessaan, mutta olisi mahdollisuus laittaa ruokaa yhdessä, jakaa kustannukset ja auttaa toinen toisiaan, kustannukset eivät olisi ylivoimaisia ja kun ei enää yhteisön apu riitä, silloin haetaan maksullisia palveluja, mutta yhteisö voisi palkata vaikka oman siivoojan joka siivoa kaikki mitä asukkaat eivät jaksa.  Utopiaa, mutta ajatuksia herättävää toivottavasti.

Jossain pari naista (olematta lesboja) on hankkinut ison asunnon  jossa heillä on omia huoneita ja yhteinen keittiö. On omat makuuhuoneet ja vierashuone johon kummankin suku ja tuttavat voivat tulla yöpymäänkin vieraalta paikkakunnalta. Sellaisen asumisen etu on se, että et ole yksin, vaikka asutkin kotona. Siinäkin on omat riskinsä, jää omaishoitajaksi kun toinen ei enää mitään jaksa, mutta silloin onkin aika miettiä taas uutta ratkaisua.

Vanhuus on ilo, mutta ei ole aihetta iloon kun on yksin omien vaivojensa kanssa.
Tuolla taas odotushuoneessa tuli esiin kuinka huonoakin avioliittoa pidetään yllä vain siksi, kun se toinen on sentään joskus kotona ja auttaa jos kaadun lattialle.
Minusta tuo vaatii kyllä henkistä kypsyyttä sanoa, parempi juopon miehen kanssa kuin ihan yksin, tai jossain mielessä ymmärränkin.
Kun on viettänyt ne 55 vuotta saman miehen kanssa, on yhteiset lapset ja suku, on syntynyt side jota on vaikea katkaista. Olipa siinä vastamäkien voittopuolisuus tai ei, kyllä se panee miettimään asioita monelta kantilta. Onhan se tuossa roikkunut, sanoi eräs omasta parisuhteestaan.

Tekisi mieli koota naiset jonkilaiseen "Toriparlamenttiin" miesten tapaan.
Kokoontumaan torille tai kauppakeskukseen puhumaan ja parantamaan maailmaa!
Miehet kokoontuvat MunaMarttoina" tai isuvat kapakassa kaljalasin kanssa puhumassa joko itsekseen tai muille kaljan ystäville. Tuntuu kuin he olisivat löytäneet paremmin kanavia poistaa niitä yksinäisyyden hetkiä joista naiset puhuvat.
Kapakasta mies raahautuu kotiin ja nukahtaa miettimättä onko yksin vai parisuhteessa!
Jotain iloa siitäkin, vai onko sittenkään jos ajattelee terveyttä. Onko se sairas ihminen joka jaksaa tuollaista elämää vuosikaudet, alkoholisteissa on paljon vanhoja miehiä, joskin yhä enemmän myös naisia. Kuinka he jaksavat, kuinka terveys kestää tuollaisen juomisen? Onhan oluessa kaloreita, se kai on ruokaa ja juomaa, mutta se ei ole minun elämääni.

Minkä asian tiimoilla naiset kokoontuvat useimmiten. Se on käsityöt ja Marttakerhot, se on naisten jumppaa tai vesijumppaa, mutta miksi niistä on karsittu miehet pois?
Yhteisiäkin sukupuolten välisiä harrasteita ja kokoontumisia pitäisi olla muutakin kuin eläkeläisten kerhot ja päivätanssit!

Huudan heidän puoleensa jolla on tiedotuskanavia ja mahdollisuuksia järjestää enemmän yhteistä ja enemmän yksityistä. Yhteisöissä on voimaa, mutta perheyhteisökään ei aina ole se oikea vaihtoehto, sieltäkin loppuvat voimat ja taidot. Kotihoitajille lisää palkkaa ja lisää vapaata, kun yhteiskunta vain vähent'' ja v'hent'' mahdoööisuutta hyvään laitoshoitoon johon kaikilla olisi varaa.

Jos palvelutalossa vanhus on viikonkin kuolleena lattialla, mikä palvelutalo se on?
Palvelutalossa pitää käydä joka päivä jokaisen asukkaan luona, maksaa hän tai ei siitä palvelusta. Vähimmäisvaatimus käyttää nimikettä Palvelutalo!