Voimavarat.

On ihan uusia ovia taas raollaan, pitää vain tarkkaan harkita mitkä niistä avaa, mitkä jättää ihan auki.

Mietityttää tämän elämän arvoituksellisuus.
Äiti joka on pitänyt leskenä huolta kehitysvammaisista lapsistansa sairastuu vakavasti, monen jo koetun vakavan sairauden läpikäytyään, osittain liikuntakyvyttömänäkin.
Vaatii todella paljon  voimavaroja hyväksyä tilanne, hoitaa ei voida.
Mikä mummomahti olisi valmiina auttamaan, onko sellaista olemassakaan?

Kun puheenaiheena on viime aikoina ollut Sote, eikä siitä sitten mitään valmista tullut, olisiko siihen suunnitteluun käytetyillä varoilla ollut tärkeämpiä reikiä?
Moni asia vammaisten ja vanhojen hoidossa ja palveluissa kaipaa lisää rahaa ja ihmisiä. Rahaa ei ole, eikä vapaaehtoistenkaan apua kaikkialla edes hyväksytä. Et voi tuosta noin vain marssia palvelutaloon ja sanoa tulleesi auttamaan! Ei se niin saa edes olla, mutta apua pitää osata ottaa oikealla tavalla vastaan laitoksissakin. Ei minun omaisiani ole missään sijoitettuna, ei hoitoa vailla, mutta minulla olisi aikaa auttaa muita.
 Noita auttamisen ovia ei ole avoinna, mutta odotellaan, jos jostain ilmenisi mielenkiintoista tekemistä.
Alkulausen tarkoittamia mahdollisuuksia aion todella tarkastella ja punnita mitä teen ja minkä jätän väliin. Omia voimavaroja se kysyy, kulkee mihin suuntaan tahansa.