Värien maailma on loppumatonta eri sävyjen taitoa taittaa valoa.
Pimeässä kaikista väreistä tulee mustia.
Pimeässä kasvatettu on valoon tuotuna hailakan vaale, oikeastaan väritön, koska vasta valo saa värien muodostumisen aikaan. Siksi se tämä uurtenen naamakin on syksyllä kuin huolimattomasti piirretty kartta risteilevine polkuineen, uurteisiin ei aurinko paista, vaaleiksi viivoiksi jäävät elämän muodostamaan naamakarttaan.
Jotkut ihmiset eivät siedä aurinkoa ihosairautensa vuoksi, mutta ei se liika paahtaminen tee kenenkään iholle hyvää. Iho kuivuu ja rypistyy paljossa auringossa, kukapa minullekin kakarana olisi osannut kertoa, että sivele nyt Tummelia naamarasvaksi kun heinäpellolla koko päivän auringossa joudut olemaan. Tummeli haisi silloin kyllä niin pahalle etten olisi sitä maksustakaan naamaani levitellyt. Ryppyjä on ja varsinkin vasemmassa poskessa! Autolla ajaessa nääs vasen poski on aina ikkunan puolella, ellei ratti ole ns. väärällä puolelle, kuten postin laatikkojakelussa toimivat autot usein ovat.
Muistan ihan sieltä lapsuudesta äidillä olleen Glyseriiniä pienessä pullossa ja sitä sisältävää voidetta jonka nimen kohdalla nyt tulikin oikosulku. Näen sen tuubin silmissäni, keltainen ja nimi, mutta mikä?
Ruusuvesipullokin hänellä oli, mutta enhän minä kakara tajunnut silloin mihin niitä käytetään. Valkovaseliinikin koneisiin ja saranoihin, nyt huuliinkin.
Kaikki voiteet eivät ole iholle terveellisiäkään, kukin makunsa ja tyyppinsä mukaan.
Taiteilijoilla ja maalareilla on kautta aikojen ollut mitä moninaisempia vaaroja maaleissa. Fosfori loistaa pimeässä, mutta onko sen käsitteleminen vaaratonta?
Kun kävimme keväällä hiomassa kerhon veneen pohjaa se myrkkymaalien ja levän pöly ilmassa tunki kaikkiin reikkiin ja iho oli kuin maalattu urakan loputtua. Suussa rahisi ja räkäkin oli vihreää.
Voi hemmetti, ei silloin osattu itseänsä suojata.
Netissä muistin joskus lukeneeni Säteilevästä kauneudesta ja löytyihän se teksti.
Kun sivut ovat julkiset, uskallan laittaa linkin:
http://teknokekko.vuodatus.net/lue/2007/09/1918-sateilevaa-kauneutta
Ettei se kauneudenhoito ole ollut vaaratonta, mutta ei silloin entisaikaan ainakaan "tissi puhjennut", kuten nykyisin voi käydä.
Pienirintainen haluaa isot, meikäläinen luopuisi osasta, mutta kun sekään ei ole vaaratonta, leikata pitää ja se on turhaa.
Pitää vain hokea itsellensä; Kanna valittamatta se mitä olet saanut, en tiedä koskeeko tuo muutakin kuin reppuun saatuja eväitä.
Taikinaa syömällä saa suuret tissit ja kun niitä muistaa hieroa, riittäisköhän kauneudenhoito ohjeeksi pienirintaiselle, kun minulla ei ole tissinhierojaa ja siitä huolimatta painavat olkapäitä nuo liivin olkaimet ihan liikaa. Pitääkö laihduttaa, nahkat ei oikeastaan sitten enää mitään paina!
Väreistä naisen vartaloon, kauneuteen ja vaivoihin. Onneksi en ole ajatellut tänään muita oireita.
