Aina on joukossa joku jolle kaikki on huonosti, heikosti, väärin, pahaa...
Tuskastuttavaa varmasti kuunnella, jos vaikkapa puoliso, vuosikymmenten ajan havannoi tapahtumista ja asioista aina kielteisesti, nähden kaikessa nurjan puolen ja tuoden sen kuin varoituksena muidenkin tietoon.
Vuosia olen seurannut keskustelupalstoilla käytäviä ikääntyneiden keskusteluja. Harva keskustelu sujuu niin, etteikö sinne ilmesty mukaan marisija jonka mielestä keskustelu on tyhjänpäiväistä, keskustelijat ymmärtämättömiä ja kaikki turhaa höpinää. Asiallinenkin keskustelu saa uudet piirteet. Toiset alkavat puolustelemaan, toiset heittävät kärkevän kommentin ja niin marisija on saavuttanut tavoitteensa, äänensä on kuultu ja lopulta mielenrauha katoaa useimmilta. Sivusta seuraten huvittaa, mutta marisija todella kykenee pilaamaan ilmapiirin kaikkialla missä liikkuu mielipiteineen. Useimmat eivät jaksa kuunnella, tai lukea kommentoimatta omalla mielipiteellään.
Minun suussani voi hapan tyrnimehu maistua hyvälle, toinen moittii sen maun mahdottomaksi, kukaan ei voi sitä juoda, kaikkea sitä markkinoidaankin... jne.
Valkosipuli jakaa mielipiteet, mutta, ja se mutta onkin siinä miksi ei voisi sanoa vain ettei pidä sen mausta, tai tuoksusta, miksi teilata koko tuote.
Marisija mariseekin vain koska ei halua muuttaa mielipidettään, ei nähdä asioita myönteisenä tai ottaa huomioon mitään seikkoja oman mielipiteensä lisäksi.
Keskustelussa se kaikkein parhaiten ilmeneekin... mitä siitä jos joku seisoo kaupan hyllyrivistön välissä ja marmattaa ettei löydä mitään, ellei hän moiti siitä kauppaa, vaan hyväksyy ettei itse osaa suunnistaa oikealle hyllyriville. Pippuria ei kannata etsiä maitohyllyltä.
Terveyskeskuksen odotustilassa istui eri-ikäisiä ihmisiä. Lääkäri oli myöhässä koska joutui hoitamaan kiireellistä ensiapua vaativan toimenpiteen. Vastaanotossa työskentelevä hoitaja kertoi asiasta, menipä erään vanhemman miehen vierelle oikein istumaan ja kyseli hänen vointiansa; " Jaksatteko istua, vai tuonko tuohon teille sängyn jolle pääsette pitkälleen..." Mies sanoi jaksavansa.
Hetken kuluttua miehen tuttava saapui vastaanotolle, istui miehen viereen ja silloin me muut vuoroamme odottavat kuulimme todellisen marinasaarnan. " Täällä ei koskaan pääse ajallaan.... täällä ei välitetä kuinka kuumeinen ja heikko on.... hoitajat istuu vain kahvilla.... juoksevat tuossa, tekisivät töitänsä...., loppumaton jono valittamista vain valittamisen vuoksi. Tuttava yritti sanoa jotain väliin, mutta mikään ei ollut hyvin, luulet vain... Hoitajakin kuunteli ja työnsi seinustalle sairaalavuoteen, yritti auttaa miehen siihen pitkäkseen, mutta sehän nyt ei sopinut. " Minähän sanoin jo että jaksan istua, mene sinä hakemaan se lääkäri..."
Onneksi lääkäri aika pian tulikin ja hoitaja ohjasi marmattajan lääkärin luokse. Paksu ovi peitti äänet, mutta melkein arvaan että kaikki oli nurin ja väärin....
Mikäli näet kaikessa vain pahaa, sulje silmäsi.
Ei ole mitään mieltä lausua ääneen kaikkia ajatuksiansa mikäli ei kykene hyväksymään mitään. Asiat kun eivät todellakaan ole meidän kaikkien mielestä oikein, mutta koko asiaa teilaamalla ei mikään muutu.
Happamasta ei tule makeaa valittamalla, siihen pitää lisätä paljon sokeria ja myönteistä ajattelua.
Samaan aihepiiriin liittyvä viestini keskustelupalstalle.
Mielipiteet ja ymmärtäminen.
Kirjoittanut: kirjar
10.3.2005 klo 16.54
Elämän rikkautta on
se, kun voi keskustella erilaisten ihmisten kanssa.
Mielipiteemme, ja elämänkokemuksemme ovat erilaisia, siksi
emme voi koskaan ajatella kaikista asioista samoin kuin joku toinen ajattelee.
Monilapsisessa perheessäkään kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Jokaisella on
oma persoonallisuutensa, oma tapansa suhtautua asioihin.
Ei meidän persoonallisuutemme muutu iän mukana, olemme
yksilöitä iästä riippumatta, eikä missään vaiheessa pitäisi edes yrittää
pakottaa kaikkia suhtautumaan asioihin ja elämään samalla tavalla.
Ei ole pakko opetella oikeakätiseksi hänen, joka on
vasenkätinen. Samoin on omien mielipiteiden, ja siinähän meidän
persoonallisuutemme on kaikkein vahvimmin esillä.
Ei Emmakaan suostunut istumaan keinutuolissa koko päivää,
vaikka Hannes pyysi ja yritti pakottaakin.
Emma piti oman päänsä, kulki kylillä, keskusteli ihmisten
kanssa ja toi kotiin tullessaan Hanneksellekin uusia tietoja ja taitoja.
Molempien elämä oli henkisesti rikkaampaa.
Meissä on Emmaa ja Hannesta, toimitaan omien taitojemme ja
halujemme mukaan vielä vanhanakin.
Kirjoitetaan omien mielipiteidemme mukaan, asioista ja
ajatuksista keskustellen, vaikka emme aina olisi "kaverin" kanssa
samaa mieltäkään.
Erilaisuus on rikkautta myös täällä palstoilla.
Eikä mielipiteistä kannata riidellä, jonkun mielestä maanantai
on viikon ikävin päivä, toinen sanoo että se on sunnuntai ja molemmat ovat oikeassa.
