perjantai 13. maaliskuuta 2015

Vaalit ja vastuut.

Tapasin kansanedustajaehdokkaan, ihan käsipäivää heitettiin.
Olihan siellä toki muitakin paikalla ja tottakai kysyttiin mielipidettä eläkkeisiin vanhusten hoitoon ja hoivaan, sekä kuultiin mitä mieltä hän oli päättäjien tekemistä päätöksistä eri asioiden kohdalla.
Jokainen edustaja lupaa puuttua asioihin, mutta yksi pääsky ei kesää tee, ja harva saa sittenkään esityksiänsä ihan käsittelyyn, tai vielä vaikeampaa, saada aloite vietyä hamaan päätökseen asti.

Yhteiskunta on me, ja päättäjät ovat kansan valitsemia. Turha on pillikoida kun olemme väärin valinneet, vaikka onko olemassa vääriä vääriä ihmisiä, vaikka väärissä tehtävissä on monikin.
Kaikki me teemme virheitä, virhevalintoja joiden seuraukset on vain kärsittävä.
Joku ostaa ravihevosen jonka uskoo juoksevan vain voitosta voittoon, mutta kun hevonen ei sittenkään kehity voittajaksi, ei auta katua, hevonen on ostettu ja voitoista näkee vain unta.

Kuinka moni on muuttanut työn perässä uudelle paikkakunalle, rakentanut talon, tai ostanut perheelle kodin jossa on sitten hyvä asua kun on työtäkin lähellä.
Kuinka moni nyt pettyneenä yrittää myydä taloa tai osaketta, kun työt loppuivat, lopputili kourassa on taas lähdettävä etsimään uutta onnelaa, mutta kun ei mene koti kaupaksi, et pääse muuttamaan, olet vanki siinä taloudellisessa uhrauksessa jonka pysyvän työn uskossa olit valmis tekemään.

Omakotitalot eivät mene kaupaksi.
Pelätään hometta ja muita harmeja talossa, osakehuoneistot eivät houkuttele ostajia, kun taloon on tulossa suuri putki- ja viemäriremontti joka maksaa, taloyhtiöllä on jäänt peåienetkin remontit tekemättä kun vastuunsa tuntevia hallituksia ei joka talossa vain ole. Tonnilla olisi aikanaan tehdyn remontin kustannuksista selvinnyt, mutta kun vahinko tai vaurio jää makaamaan tekemättä, siitä pian kertyykin kymppitonnin lasku. On kuin kympin pikavippi josta tulikin perinnässä tonnin lasku!

Kovin taitamatonta taloudenpitoa ei pitkään kestä kenenkään rahapussi.
Mieheni pyysi kerran katsomaan kukkaroonsa, katsoin ja sanoin ettei siellä ole mitään. Johon hän; siksi pyysinkin katsomaan, että laittaisit sinne jotain, mutta en viitsinyt repäistä palaa Hesarista kukkaron täytteeksi. Tyhjäksi jäi ja itse sen täytti.

Tyhjäksi jäi saalia tänään kaupungillakin, vain muutama sana politiikkaa ja vähän muutakin jutustelua.
Tyhjää on tämä arki, mutta eipä ole pyhänäkään mitään uutta, ellen tästä nyt sitten ihan rietastelemaan ala ja lähde vaihtamaan renkaita autoon.