Euron takista vitonen.

Muuttaako koulutus meitä ja kuinka paljon?
Ruotsinkielen oppimispakko säilyi kouluissamme, kyllä aina on sanottu, että ruotsin oppiminen auttaa oppimaan englantia ja muita kieliä, siitä saa pohjan jolle on hyvä rakentaa.

Joskus eräs tuttava sanoi, että meidän ystävämme ovat niin eri piireistä.
Tarkoittiko hän ja mitä tarkoitti, minusta juuri sitä, että minä kun en ole kouluja käynyt, en voi liittyä hänen tuttaviensa joukkoon.
No, kukin pitäköön ystävänsä, minulla on vara jakaa omani.
En muutenkaan ymmärrä mitä tarkoitetaan kun sanotaan jonkun ihmisen olevan kouluttamaton, vaikka hän tekee ihan samaa työtä kuin se kouluja käynytkin, ellei joku tutkinto ole työn edellytys, ehdoton alin vaatimus.
Karjakoita koulutettiin aikoinaan ihan harjoittelun ja työssä oppimisenkin kautta, mutta koulun kautta.
Minä jouduin menemään navettaan heti kun sormet ylettyivät nisän ympäri ja lypsyjakkaralta jalat maahan. Hoidin sittemmin isoakin karjaa ilman mitään karjakkokoulun tutkintoa, hyvin selvisin ja työtstäni kiitettiin, mutta sehän on fyysistä työtä, ei kynän pyörittämistä paperilla. Ei sitä oppineiston parissa arvosteta!
Kun tässä sitten eräässä elämän vaiheessa olin minäkin koulutuksessa, tuli puheeksi opettajien kanssa millaisia todistuksia meillä oli kansakoulusta, koska meistä suurin osa oli sen ikäkauden ihmisiä, ettei monikaan ollut oppikoulun ovea edes avannut. Meillä kun oli sekä matematiikka, että muita kirjallisia aineita oppimäärässämme sen hetkisessä koulutusohjelmassamme. Ei minua hävettänyt kertoa päästötodistukseni keskiarvoa, se oli ja on 9,81. Siihenkin vaikutti alakoulun opettajan antana käsityönumero joka todellakaan ei kertonut taidoistani, vaan opettajan suhtautumisesta vanhempiini ja minun taitoihini. Oman tytön piti olla parempi, kun ei muutoin, niin numeroilla.
Ei se minun käsillätekemiseeni ole koskaan vaikuttanut, keskiarvoon kuitenkin.

Koskaan minulle ei ihmissuhteissa ole tullut mieleenikään verrata koulutetun ja kouluttamattoman ihmisen arvoa toisiinsa. Olen voinut ystävystyä herran ja narrin kanssa, viihtynyt kokin ja piian seurassa, vaikka syönyt penkiltäkin. Kissat ja koirat tulevat aina tutustumaan minuun. Sekin taitaa olla merkki siitä, ettei ole väliä kenen kanssa juttelen ja kenen niskaa silittelen.

Ulvilassa olin hetken hoitamassa erään perheen kahta pientä lasta, äiti oli kotitalousopettajana lähikoululla. Laitoin päivisin ruoat jopa sille salaojitusta tehneelle työporukalle joka viipyi viikon talon peltoja salaojittaen. Emäntä kyllä oli oppinut ja tiesi mistä puhui, mutta joskus oli ihan käytännön juttuja joita olin kotona oppinut ja ihmettelin kuinka tuo emäntä noin tekee, äiti ja mummo tekivät toisin.
Kyllä me, eri ikäiset, piika ja emäntä, opimme toinen toisiltammekin ja olen ikuisesti kiitollinen etten ole mitään annettaua ja kohdalleni sattunutta työtä jättänyt tekemättä, ainakin kokeillut ja sitten opetellut, vaikka taitavaksi ei aina taitoni riitä, jotain teen asian hyväksi ja osaan pyytää apua kun en itse osaa.

Nyt kouluttaudutaan sosiaalialan tehtäviin, lähihoitaja koulutukseen menee moni, koska sillä alalla on työtä tarjolla, mutta ala on kyllä vaativaa, henkisesti pitää olla vahva persoona, koska hoidettavat ovat laidasta laitaan. Työ vaatii paitsi voimia, myös asennetta. Siinä tyässä pitää olla sydän mukana, eikä palkkauskaan ole päätä huimaavaa.

Sairaanhoitajat, kodinhoitajat ja nyt lähihoitajat tekevät arvokasta työtä. Se ei aina ole helppoa, ei varsinkaan kun ainainen kiire pakkaa päälle ja asiakkaille/ potilaille ei jää tarpeeksi aikaa.
Ylimielisyys ei sovi noihin ammatteihin, vaikka sellaisella luonteella ei sovi muuhunkaan ammattiin.
Liikenteessä moni ylimielisesti muihin suhtautuva on huomannut olevansa ennen pitkää kolarialtis ja muut tietävät sellaisen ihmisen olvan peräti vaarallinen tuolla liikenteessä mukana ollen.

Ylimielisyys, muiden aliarvioiminen ja suoranainen loukkaus on joka taholla äärimmäisen rumaa toimintaa.
Ellei ole hyvää sanottavaa, tai ellei osaa huonoa sanomistaan pukea ystävälliseen muotoon, kannattaa olla hiljaa. Siitä nähdään esimerkkejä joka päivä tuolla nettimaailmassa.
Ihmisiä nimitellään, arvostellaan ja arvioidaan kun vanhaa tavaraa kirpputorilla.
Kirpputorimyyjätkin saavat huijarin nimen, vaikka kauppa on ihan vapaaehtosita ja perustuu tarjoukseen ja sen hyväksymiseen.
Kun minä maksan euron takista vitosen, syy on minun, ei myyjän, jos hinta alkaa harmittamaan.