Korpin huuto.
Ei äänellään korppi komeile, Varisten heimoon kuuluva lintu, joka ei ole varislintu.
Kuule korpin huuto, korppi huutaa kuolemaa, sanoi äitinikin, kun lähimetsikössä asusti korppi jolla oli juuri sinä kesänä kolme poikasta. Yhden poikasen näimme päätyvän haukan suuhun, kahden kohtalosta ei tietoa. Ei se tottavie ole mikään pidetty pihalintu tuo korppi. Kalkkunankin huutoa kuuntelee, vaikka sekään ei ole mikään laululintu.
Tuli korppi mieleeni kun eilen illalla näin metsikössä ison mustan linnun. Liikkuvan bussin ikkunasta näkee niin lyhyen ajan, ettei lajimääritys onnistu. Varis se ei ollut, joku tumma haukka kyllä, mutta tuo viheliäinen korppi tuli ensiksi mieleen.
Maaseudulla saa naapureiksi yllättäviäkin lajeja, ei aina pelkkien ihmisten kassa yhteiselo, vaan linnut ja muut eläimet ottavat pihan kuin omakseen.
Ne minun ihanat pienet valkohäntäpeurat aikoinaan, ne jotka toivat lopulta koko ison lauman pihaani vaatimaan ruokaa. Olivat kuin kotonan heti kun lähdin pihasta ja omistajan elein seisoivat tiellä kun käänsin autoni pihalle. Huutelin joskus ikkunasta, että kyllä minäkin haluan pihaan ajaa.
Jäniksen poikaset viihtyivät pihalla siihen asti, kun meille tuli koira. Luontainen varovaisuus ajoi ne metsikköön ja pihalla ei aamuisin ollut ruohonsyöjiä, ja salaattipenkkinikin sai rauhan. Koira oli kyllä kiva, mutta menetin sen luontolasten piipahtelun pihapiirissä, nautinnolliset katseluhetket elävää luontofilmiä seuraamassa olivat ohi.
Minne sitä nyt matkaisi saadakseen istua vaikka kannon nokassa seuraamassa kyyhkysen pesän rakentamista, tai rantakivellä seurata kuinka kuikkaemo rakentaa pesänsä kaislikon suojaan, sukeltaa piiloon katseilta ja suojelee pesää kaikelta sellaiselta joka huomattaisiin.
Missä kävellä metsään, haistella pihkantuoksuisia puita keväällä kun ne heräävät elämään, tunkevat kasvinesteensä viimeisenkin neulasen kärkeen, kevät on tullut.
Minä vain olen maaseudun ihminen, metsään minä kuulun, vaikka kirves kädessäkin, kun se tapahtuu luonnon parhaaksi.
Pelkkä oletetu korpin näkemin laittoi minun vereni liikkeelle.
Minun on vain löydettävä sellainen erämökki jonne pääsen nauttimaan siitä mikä sittenkin on tärkeintä, mielimaisema ja mielenrauha.
Kevät unelma josta puuttuu vain korpin huuto.
