Naistenpäivä.
Minusta kun naisten ja miesten päiviä ovat ihan kaikki päivät.
Kansainvälinen Naistenpäivä sitten sanookin enemmän.
Sen perustamiselle oli perusteet kansainväliset, eli tavoitella samoja oikeuksia naisille kaikkialla, niin poliittisesti kuin opetuksellisestikin.
Meillä tämä päivä on ruusujen jakelu päivä.
En tiedä ansainneeni ruusua enkä orvokkia pelkästään sillä, että olen nainen. Siksi en ole mennyt kukkienjakeluun saamaan omaani.
Naistakin pitää arvostaa työssä ja kotona jokaisena päivänä, jokaisen tehtävän ja velvollisuuden äärellä.
Äitienpäivä on eri asia, silloin lapset voivat osoittaa rakkautensa ja kiitollisuutensa äideille ja mummoille, mutta siinäkin on omat haittansa. Nykyperheissä on isiä ja isien lapsia, sitten vielä uuden äidin kanssa yhteisiä ja uuden äidin omia. Kyllä siinä joku " äidittömäksi itsensä tunteva" tuntee olevansa osaton onnesta ja onnen jakamisesta jopa äitienpäivänä. Moni isä on yksinhuoltaja.
Ehyen perheen lapsena kasvaneena en osaa edes mielikuvina kuvitella kuinka äitienpäivä vaikuttaa eronneen perheen lapseen joka on menettänyt yhteytensä omaan äitiinsä.
Vaikka, eihän lapsi aina edes tunnusta äitiänsä, niinkin kun on tässä elämässä, vaikka toisaalta adoptoitu lapsi etsii aikuistuttuaan omia biologisia vanhempiansa.
Joskus olis kyllä permpi sanoa, ei sun isäs ole isäs, vaikka luulee niin! Sekin kun tuppaa olemaan totta!
Eli ei tämä päivä eilistä kummempi.
Kaurapuuroa aamupalaksi ja kakkukahveja juovat ihan muut naiset. Kuohuvia juomiakaan ei lasissani.
Kun en vain ymmärrä miksi niitä ruusuihin tuhlattuja rahoja eivät yritykset ohjaa kehitysmaiden naisille?
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
