Vapaaehtoistyö ja sen tärkeys.

Palokuntaan.fi  Täyttä toimintaa.

Eilisen päivän ohjelmassa oli tärkeää asiaa vapaaehtoistyössä jaksamisesta.
Se ei ole palkattua työtä, se perustuu omaan haluun olla mukana jossain toiminnassa, yhdistysten puitteissa tai ihan yksityisesti tukemassa ja auttamassa muita.

Eri hyväntekeväisyys järjestöt toimivat vapaaehtoisten työn kautta. On olemassa kerhoja ja yhdistyksiä joissa koko toiminta perustuu palkattomaan työhön ja toimintaan.
Salpausselän kisat, Savonlinnan Oopperajuhlat, Eläkkeensaajien ja Eläkeliiton tapahtumat, kirkkopyhät ja juhlat, ammattiliittojen järjestämät tapahtumat, urheiluseurat ym. toiminnassa suuren osan muodostaa se suuren vapaaehtoisten auttajien armeija joka toimii nimettönämä, vastaa kaiken toimivuudesta ja turvallisuudesta.

Meillä ei arvosteta vapaaehtoisten toimintaa! Nyt jotkut esittävät jopa vapaaehtoisille tarjotun kahvikupin kirjaamista tilastoihin, menona ja tulona.
Kysyn vaan, monen muun tavoin, kuinka monta isoa tapahtumaa jäisi vuosittain järjestämättä, mikäli vapaaehtoisia ei olisi?

Jos ja kun kaikkien suurten ja pienten tilaisuuksien kaikille mukana oleville henkilöille, toiminnan ylä päästä alimman ovivahdin tehtävävissä toimiville maksettaisiin palkkaa, ei kukaan ostaisi lippuja tilaisuuteen, koska ne liput hipoisivat tavallisen kuluttajan kukkaron äärirajoja.
Jos ja kun vapaaehtoiset poistuvat toiminnasta, Suomen valtion päättäjien asettaessa aina uusia lakeja ja vaatimuksia, on tapahtumakartta maassaame aika lyhyessä luettelossa!

Tuosta vapaaehtoisten jaksamisesta saimme eilen kuulla Aikku Eskelisen (SPEK) mainion ja selkeän esitelmän, vuorovaikutteisen ja monia hyviä ohjeitakin sisältävän.
Kiitos Aikku! Tiedät mistä puhut ja me monet voimme samaistua kokemuksiisi. Samantapaisia kokemuksia yhdistystoiminnasta on monilla, kielteisiä ja myönteisiä. Ehkä enemmistöllä myönteisiä, koska niin moni on mukana auttamassa ja olemalla tukena.
Aikku Eskelinen piti puheenvuoron eilen myös nuorisotyö foorumilla jossa hän puhui kiusaamisen tunnistamisesta.
Juuri eilen uutisoitiin työn kiusaamisjutusta jossa pojat asettuivat vastustamaan kiusaamista. Toivottavasti pojat ja tyttö ovat tulevia Palokuntanuoria, kun pääsevät kesällä leirille tutustumaan nuorten toimintaa ja mikä tärkeintä, siihen aina niin kivaan leirielämään ja tapahtumiin.

Jonkun pitäisi koota tuonne Eduskuntaan vietäväksi tilastoja kaikesta siitä mitä tässä maassa tänäkin päiviä tehdään ja hoidetaan vapaaehtoistyönä aikaa ja omaa rahaa säästämättä, oman palkkatyön tai eläkkeen ohessa, vaatimatta muuta kuin kiitolliset avun ja palvelun vastaanottajat joiden, heidänkin, jaksaminenkin on joskus katkeamispisteessä.
Ehkä sielläkin osattaisiin arvostaa sitä toimintaa ja olla vaatimatta rajoityuksia ja lakeja joka vaikeuttaa koko järjestelmän,kaataa jopa, kun aina uusilla määräyksillä ja rajoitteilla pyritään saamaan kaikkea hyvää alas.
Mitä sillä voitetaan? Tiedän mitä havitään!
Loppuu Salpausselän kisat ja moni muu suuri tapahtuma joiden toiminta perustuu vapaaehtoisten mukana olemiseen. Se on työtä jota pitää julkishallinnonkin tukea, ei kaataa.

Palokuntanaisena muutamia vuosia mukana pyörineenä olen nähnyt kuinka suuriarvoista ja tärkeää työtä koko pelastusalan toiminta on.
Kun mukaan otetaan jo lapset ja nuoret, tytöt ja pojat, opetetaan turvallisuuttaa, annetaan koulutusta eri tehtäviin palo- ja pelastustyössä, ohjataan ja valvotaan leireillä ja kursseilla, on tulevaisuudessa paljon aikuisia jotka tietävät mitä tehdään kun saavutaan onnettomuuspaikalle, kun kohdataan sairaskohtauksen saanut, tai pitää pelastaa savun keskeltä ihmisiä tai eläimiä.

Todella tärkeää toimintaa, perustuu vapaaehtoisuuteen ja tarjotaan kaikille mahdollisuutta olla mukana ketjussa joka auttaa ja palvelee ilolla.

Jaksamista kaikille vapaaehtoisille, nuorille ja vanhoille.