Niin moni kohtaamani ihminen on antanut elämääni uutta
valoa, usein juuri silloin kun oma huominen on tuntunut valottomalta, joku
ystävällinen sana on antanut voimaa, kantanut uuteen ajatukseen, uuteen
päivään. Kuin kirkas tähden pilkahdus öisellä taivaalla, loistanut ja mennyt
taas palatakseen sopivana hetkenä uudelleen, tai antanut muistojen kautta
säteitä menneisyydestä. Rakkaan ystävän jättämä lämpö lämmittää aikojenkin
takaa. Sitä merkittävämpää, mitä vaikeampaan hetkeeni hän on lähelleni
saapunut.
Elämässäni oli vuosia jolloin tuntui kuin kukaan ei olisi minua
tarvinnut, kuin koko elämäni merkitys olisi puhallettu pois.
Silloin ohitin
kaikki sellaisetkin asiat joilla olisi
siinä hetkessä ollut suuri merkitys, joista olisin saanut lämpöä ja voimaa jota etsin, kaipasin. ja en
kuitenkaan löytänyt vaikka moni ystävä oli lähellä, valmiina tarttumaan käteeni, nostamaan ja tukemaan, olemaan valona
pimeällä taivaallani.
Samalla kuitenkin olen kohdannut heitäkin joiden huomiseen
vaikuttavat ikävät eilisen muistot.
Heitä, joilla on vaikeaa paljastaa omia
ajatuksiansa, he ovat kuin lukinneet itsensä, heitä ei pääse lähelle, he eivät
luota keneenkään ja heidän kanssa jutellessa muistan omia tummia
vuosiani.
Muistan kuinka pakenin omia ajatuksiani joista ei voinut
puhua kenenkään kanssa. Nyt tähtitaivasta katsoessani ajattelin että silloin
ihminen on kuin tähti taivaalla, loistaa aikansa ja sammuu kunnes jokin ihmeellinen voima saa loisteen
palaamaan.
Kun oppii luottamaan muihin, löytää itsensä. Minussakin on rohkeutta olla oma itseni, riisua mieleni alasti, myöntää ettei kaikki tämän elämän kokemukset ja kohtaamiset ole olleet merkityksettömiä.
Joku on jättänyt lähtemättömän jäljen, joku oli kuin tuuli joka meni ohi nostaen pölyn tielle.
On ihmisiä joiden mielipiteillä on oma tarkoituksensa. He haluavat muuttaa toisen mielipidettä mukailemaan omaansa ja ellei se onnistu on piru irti. Sellaista piruntanssia olen joutunut sietämään, mutta sellaiset olen myös oppinut ohittamaan, koska sellaisella ihmisellä on oma helvettinsä koettavana ja se avautuu jossain vaiheessa tuskallisena takautumana. Isien pahat teot jne. mutta omista teoistaan kukin on itse vastuussa.
Kun tuttava aikoinaan sairastui vakavasti, hän kysyi mitä pahaa on tehnyt saadakseen tämän taudin.
Tapasin hänet jossain vaiheessa karsimassa tuulen kaatamia puita.
Istuimme kaatuneelle rungolle ja juttelimme niitä näitä. Syntyi siinä sitten sellainen sanaton hetki. Tuntui ettei ollut kummallakaan sanoja toisillensa.
Hän kuitenkin alkoi puhumaan sairaudesta ja totesi ettei mitään ole tehtävissä, mutta kyllä hän on moneen kertaan ennättänyt miettiä mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä omissa valinnoissaan.
Hänellä oli muutamia asioita vielä haaveena, jos jaksan, hän sanoi.
Yksi asia hänellä oli jonka kanssa hän sanoi painineensa näinä kuukausina. Hän vihasi omaa isäänsä eikä koskaan pyytänyt anteeksi sitä, että oli sanonut pahasti viimeisen kerran isän tavattuaan.
Nyt minä kiittäisin isää ja pyytäisin anteeksi, tekisin mitä tahansa saadakseni ottaa isä syliini ja pyytää anteeksi, mutta kun isää ei enää ole, hän kyynel silmissä tilitti katumustaan. Koska en
ollut hänen isäänsä tavannut, en hänekään elämästänsä kovin tarkoin tiennyt koska olimme tutustuneet yhteisten tuttavien kautta, en voinut ottaa kantaa tapahtumiin. Hän sanoikin, ettei mikään enää korjaa asioita, mutta se asia on hänen helvettinsä loppuun asti.
Samana syksynä sitten hänen matkansa päättyi, hänen maanpäälinen helvettinsä oli kärsitty ja kuten hän oli sanonut; " Kaikki minkä teit ja jätit tekemättä, on kerran laitettava vaakaan ja katsottava syyn ja seurauksen painoero."
Kyllä se taitaa ihan jokaisella olla helvetti ja taivas omissa valinnoissa.
Niin makaat kuin petaat.
On asioita joita muistaa ja muistelee ilolla ja rakkaudella, mutta toisaalta kokemuksia joihin on liittynyt pelkkää pahaa mieltä, ei niitäkään noin vain pyyhitä pois muistoista.
Eletty elämä on piirtänyt lähtemättömät jälkensä jokaiseen ihmiseen. Viha ja kirous seuraavat toisiaan kiitoksen ja rakkauden rinnalla. Antaako elämä mitään anteeksi?
