keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Me ja netti.

Mökki tyhjäksi, viranomaiset asialle.
Moni muukin kuin minä joutuvat samaan tilanteeseen, mutta lakikin on olemassa.

Facebook salakuuntelee puhelimia ja lähettää sinulle mainoksia. Eilen havaitsin noitakin uutisia.
Olenkohan minä anonut jostain pikavippiä, kun joka aamu ensimmäisenä aukeaa sähköposti jossa tarjotaam jos jonkin sortin velkaa tai vempelettä. Netissä en tee ostoksiakaan, saati vippaa rahaa, en netistä enkä toivottavasti pankistakaan.
Viagraa en tarvitse, lehtiä en tilaa, matkoihin ei ole suurta kiinnostusta, auto minulla on ja ruokaa saa kaupoista.
Tuleehan noita mainoksia mitä kummallisimmilta tahoilta. Treffiseuraa, tasokasta ja hyvää tarjotaan ja olet jopa saanut viisi viestiäkin joltain treffipalstalta, vaikka en tiennyt niiden olemassaolostakaan.
Jos joskus olet kirjannut itsesi johonkin, ei pääse irti ei millään, aina jokin tieto jossain on tallella ja putkahtaa esiin milloin missäkin yhteydessä.
Tämä Windows on tietojen jakelupaikka. Kun Hotmail on samassa nipussa, saat olla siinä nipussa jos olet joskus jo  jne.... ja helvetillistä harmia kaiken kaikkiaan.

Taitaisi olla helpompi muuttaa henkilöllisyys kuin poistaa henkilötiedot jostain rekistereistä joissa ei halua olla mukana!!

Iltasanomien kolumnista juuri luin samasta aiheesta.
Tämä tietoyhteiskunta seuraa meitä kuin salapoliisi. Mitään et tee niin, etteikö jokin taho tietosi ja toimintosi jonnekin tallenna.
Kirkonkirjat ja maakirja olivat entiajan ihmisten rekisteri, ellei ollut kunnan holhokki tai rikollinen. Syytinkiläiset, rengit ja piiat kirjattiin jos oli tunnollinen tilan omistaja.

Ei voi mitään. Yhä enemmän on nettiin turvauduttava jos haluaa seurata aikaa ja tiedonvälitystä.
Jos Ylekin siirtää radiotoimintansa nettiin, on siinä moni mummo ja vaari vielä pitkään jonkun muun ihmisen jakaman tiedon varassa, heillä ei ole tietokonetta, eikä varsinkaan tietoa ja taitoa käyttää niitä.
En varmasti ole väärässä jos sanon, että yhä enmmän meistä kerättyjä tietoja väärinkäytetään, kun kaikki tietomme ovat kuin kirjaston luetteloissa kirjat, nimen ja numeron osoittamassa järjestyksessä ja kuka menee takuuseen siitä, että meidän tietomme säilyvät vain meidän käytössämme, tai ettei niitä joku tietosulkuja joku murtaisi. Me olemme kuin muurahaiset tiskipöydällä, tarkan katseen alla ettei yksikään livahda piiloon ja siitä huolimatta joku pääsee tuhotöihin.

Voi hyvä isä ja äiti lisäksi.
Mihin tämä maailma on menossa?
Kansantalous on kuralla, yksityisillä ihmisllä on huoli tulevaisuudesta ja vanhukset tuntevat turvattomuutta, hoitajia ei ole, kenelläkään ei ole aikaa kuunnella kansan ääntä.
Se jonka pöydältä on aina riittänyt ruokaa roskiin, ei tiedä mitä on nälkä