Aamu tänään.

  Uutisia, keskusteluja ja päiväkirjamerkintöjen järjestäminen tilaisuuksien ja tapahtumien mukaan.
Kun herää jo kolmelta, on aikaa polttaa valoja ja tihrustaa koneella valokuvakansioiden kanssa, on niin monta turhaa kopion kopiota, että ihan kyllästyttää tämä joidenkin ohjelmien tapa tallentaa korjattu kuvakopiona, eikä tallentaa korjattua kuvaa alkuperäisenä, korjauksen kohteena jo olleena, korjattuna.
Kansioissa voi olla kopion kopion kopioita!   Poistin tänään roskakorin kautta melkein 2000 tiedostoa. Pää asiassa kuvia joista jo osa olikin roskikseen siirretty.

  Tässä se aika kuluu, uunissa ruokaa tulossa ja jääkaappi pitäisi syödä tyhjäksi ennen reissua. Sieltä einettä eteen karjalanpaistin lisäkkeeksi. Loppu paistihan voikin sitten toimia perunakeiton pohjana!
Tämä syyskausi on minulle kuin heräämisen aikaa. Monet sanovat haluavansa vain nukkua ja nukkua tämän talven odopttelun ja talven yli, minulle tämä on vitamiiniruiske, uusien innostuksien ja unelmien aikaa. Ei oikein jouda nukkumaankaan!

  Pahasuinen minä, en hyväksy mitään kieroiluja ja tulipa sanottua liiankin suoraan eräässä asiassa. Jos hän loukkaantui, siitä vaan. On turha kuvitella voittavansa valehtelemalla, kun totuuden sanomalla asia olisi heti käsitelty.
  Minustahan on vain harmia!
  Tänäänkään en lähde polvea rasittamaan, aamujumppa musiikin tahdissa riittäköön. Kilojen kertymisenkin vuoksi se jumppa on tärkeää, venytyksiä ja vanutuksia, punteilla ja ilman. Kyllä sitä liikuntaa kertyy kun lähden oikein kuntolomalle, liikkumaan ja tanssimaan! Tiedän, että lenkkeiltyäkin tulee, pitäneekö ottaa monot mukaan, sukset kuitenkin pitää sauvoineen ostaa uudet. Katsotaan, millaiseksi se tämä talvi tokenee.

  Yhä on tuossa puhelimessa pari viestiä, puhelinnumerot joihin pitäis soittaa. Ja olishan tuo äänilevykin  jotenkin purettava, käännettävä. Monta versiota on, mutta mitä se alkuperäinen kertoo?
Ehkä ensiksi ne puhelut, sitten hakemaan venäjän kääntäjää, kuulemansa ymmärtävää. Tai, eihän se ole venäjää...