On tullut istuttua käsityön äärellä nyt ja aiemmin.
Silmät tahtovat väsyä tässä keino valossa, mutta pianhan se on lumi maassa, ellei ennustuksien mukaan nämä pilviset päivät jatku edelleenkin. Kaikki on kiinni ilmaston lämpiämisestä. Tietäähän sen, kun valojakin pitää polttaa aamusta iltaan ja yöt päälle, ellei nuku.
Ohuesta langasta virkkaaminen on hitaasti etenevää, mutta kun haluaa nähdä työn valmiina, sitä urakoi ja urakoi, kunnes silmät vettä vuotaa.
Eilen tein töitä tuon hankalista ´hankalimman Lumian kuvien siirron kanssa. Sitä ei voi käyttää puhelimena, on liian hankalaa, kuvia sillä saa, mutta eihän meinannut löytyä sopivaa ohjelmaa jolla ne tietokoneelle siirtäisi. Meni siin' taistellessa ainakin pari tuntia ihan hyvää työaikaa aivan kuin hukaan, mutta nyt ovat kuvat tietokoneella ja pian jo tallennettuina varmuusmkopioina irto kovalevyllekin. Kuvat talteen, vaikka huonommatkin.
Tuon matkan antia on edelleenkin ajatuksissa työstettävä. Niin paljon historiaa niin lyhyessä ajassa. Eikä tämä oma kovalevy enää ole niin tehokas tallentaja, etteikö kertaamista riittäisi.
Olen tutkinut tietolähteitä ja samalla oppaamme, historiantuntija, arkkitehti, historian opettaja, mitä kaikkia titteleitä hänellä nyt olikin, tulkin välityksellä antamat tiedot saavat vahvistusta ja palauttavat mieleen kerrotun. Shamaanienkin alkuperä löytyy Turkistakin, vaikka aina olen luullut sen olevan vain lapin kansan uskontoon liittyvää rituaalia ja uskoa. Shamanismi on sielläkin vanhoihin uskomuksiin ja taruihin perustuva kansan eräänlainen taikausko, tai uskontoa lähellä olevaa merkkeihin ja taruihin perustuvaa perinnettä. En kaikke osaa sanoiksi pukea, mutta rummutushan on lapin Shamanismin eräs perinne tapa.
Harjoittaa uskontoa ja riittejä. Eihän uskonto ole harjoittamista, sehän on syvää luottamusta siihen mitä uskoo. Minun uskoni on lapsen usko. Lapsena saatu perusta luottaa johonkin korkeampaan voimaan, se on perusta jolle vaikeuksien tullen polvistun. Usein rukoilen itselleni ja läheisilleni voimia ja kykyä kaikkien ratkaisujen edessä. Vastauksia ei ole tarvis odottaa, rukous kuullaan vaikka ei vastata. Uskon, ettei minun Jumalani ole valikoiva, vaan armollinen silloin kun se on minun kannaltani parasta. Kaikkea ei koskaan saa vaikka kuinka rukoilee, mutta jos saisi tyynen mielen ja osaisi kiittää siitä mitä on, se riittäisi tekemään elämästä sellaisen joksi sitä itsekin haluaa.
Harrastaa ja harjoitella elämää. Elämähän on ikiaikainen ammatti.
