Ajatusten ja unien maailma on kuin salaisen kansion avaamista tarkasteltavaksi.
Hetken kuluttu kansio on sulkeutunut ja sisältö jää salaisuudeksi.
Ajatuksiani ei kukaan voi lukea, ellen avaa niitä puhuttuina tai kirjoitettuina sanoina muiden kuultavaksi. Kun kovin tarkkaan tekee suunnitelmia, aikatauluttaa elämäänsä, tulevat ne velvollisuudet uniin. Elleivät samoina, niin eräällä tavalla ahdistavaksi uni kuitenkin muodostuu.
Kevyellä mielellä ja iloisiin ajatuksiin nukahtanut näkee kauniita unia. Tuskin oletus pitää paikkaansa, ei kaikkina öinä muista nähneensä mitään unta, vaikka nukkuminen on ollut levollista.
Painajaisten kanssa kamppaileva ei kyllä lepää nukkuessaan.
Muistan vuosia sitten nähneeni usein unta jossa putoilin milloin mistäkin, tai minun oli unessa paettava, juostava karkuun, lukittava ovia, mentävä mitä ihmellisimpiin paikkoihin piiloon jotain uhkaavaa. Niitä salaisia unen kansioita mietin herätessäni keskellä yötä, sydän hakaten, mutta ihme kyllä, vaikka olin talossa yksin, ei minulla ollut valveilla mitään pelkoja.
Tapanani ei ole salata asioita, elleivät tiedot ole todella salaisiksi tarkoitettuja, niiden kanssa menetellään aivan toisin.
Liika rehellisyys kostautuu, vastustaja saa lyöntiaseen. Eipä ole sentään mustelmia kukaan saanut aikaan rehellisyydestäni huolimatta, mutta salaisia kansioita on sentään minullakin. Niitä ei avata liian usein, eikä turhaan. Ne ovat niitä ajatuksia joiden lausuminen voisi satuttaa tai synnyttää vääriä luuloja. Paras pitää kansioita kiinni, ajtukset ja puhumattomat sanat sydänlukon takana.
Voiko tunteellinen ihminen lukita tunteet salaiseen kansioon?
Miksi kaikkea ei vain saa sanotuksi, vaikka niin haluaisi?
Kasvatuksen tulosta, itsehillintää, arkuutta ja pelkoa ettei kuulija ymmärrä.
Sellaisia, kauniita sanoja minulla on vielä varastoituna noihin salaisiin kansioihini, mutta aion purkaa niitä sopivassa tilanteessa. Minä niin tykkään siitä, että sanotaan, puhutaan ja halataankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti