Hämärän hetken ajatuksia.

Sade hakkaa ikkunaa
alakuloinen
harmaa
arkinen
minuus huutaa

polttava halu
kaipaus

jospa kerran
juhlamekossa
meikattuna
valonheittäjien valossa
joku
huomaisi minut

sanoisi
ole vaan arkinen
niin olet parhaimmillasi

teeskentelemätön
suora
rehellinen
sinä.

Satakoon
pimentyköön ilta
sieluni
on liekeissä.

K.J.

Kauan sitten tapasin ihmisen jota jään yhä useammin muistelemaan.
Ystävän, kaverin sain hänestä, eikä mikään koskaan voi sitä muuttaa. Tulkoon elämääni mitä tahansa, ystävyyteni häneen ei katkea, mikäli se minusta riippuu.
Tunteet, kukapa ne tietää ja tunnistaa, onko tarpeenkaan eritellä, kun me itse tiedämme.

Aika ja elämä antaa meille kaikille uusia ihmisiä ystäviksi, tuttaviksi, mielitietyiksi, kavereiksi, rakkaiksi, kuinka heitä nimittääkin. Työ yhteisössä löytyy aina samoin ajattelevia, samoin työhönsä suhtautuvia hengenheimolaisia. Niin oli ja niin on, jos itse on avoin asioille ja ihmisille.

Olin tuolla pohjoisessa, päivätansseissakin, eikä kokemus ollut huono. Siellä miehet osaavat tanssia ja uskalsivat hakea vierastakin ihmistä. Ihmettelin kuinka pitkistä matkoista sinne oli väkeä saapunut, mutta eihän siellä kilometreissä matkaa mitata, eikä aikakaan ole kortilla.
Sinne halaa mieli taas. Kunhan taas kotiudun ja pakolliset asiat on hoidettu, hyppään johonkin kyytiin ja pakenen loskakeliä lumisen pohjolaan. Kyllä kai siellä makuupaikka löytyy, on ennen löytynyt. Luotan siihen kuin vuoreen!
Nyt on suunta etelä, ihan vieraat paikat, mutta uutta on aina kiva kokea. Ei ole ennakkokuvitelmia, mutta palattuaanhan sitä vasta tietää oliko kivaa vai ei.
Toivottavasti siellä taas tutustuu uusiin ihmisiin. Kävin tuolla naapurikaupungissa tanssimassa jasain ihailijan joka ei meinannut millään päästää kotimatkalle. En minä itseäni sido, kaveri voin olla, mutta rajansa kaikella. Tanssitaan kun tavataan, puhutaan mukavia ja erotaan, niin on hyvä.
En tiedä tansitaanko lomakohteessa, siellä kun olemme kolmessa kaupungissa, voi jäädä paikallisiin tutustuminen kielen ja muun vuoksi pikkuisen ohueksi.  Ehkä tuo minun "kielenkertausharjoitusopiskeluni" on ollut tehokas ja osaan jutella edes jotain. Ei minua nyt myydä kuitenkaan, rahastaja puuttuu. Eikä muutenkaan, vaikka tunteellisena ihmisenä usein jään kuuntelemaan tarkemmin, mutta vieraalla kielellä puhuttua on vaikeampi ymmärtää. Yritän kuitenkin.