Mielenmaisemani.

4.8.2005  klo 11.46

       

 "Mielenmaisemani."

Istun pihakeinussa rakkaani vierellä, käsi kädessä, ihan hiljaa.

Ympärillämme oma pihapiiri istutuksineen joiden paikat yhdessä suunnittelimme.

Tertturuusujen hento tuoksu ja vasta leikatun nurmikon vahva ruohon haju leijuvat ympärillämme.

Pieni tuulenvire liikuttelee riippakoivujen oksia joiden lomitse ilta- auringon säteet siivilöityvät kuin tähtien tuike.

Piha - alueen reunustaa tumma kuusi ja mänty metsä, jossa kasvaa isoja koivuja, sekä vanha haapa joka täyttää lehvistöllään ison osan näkymästä kun tässä istun. Mäeltä kuuluu mustarastaan laulu, viheltelyä soinnukkaasti, kuin huilu… sävelet jotka palaavat mieleen muistona myöhemminkin.

Tummien puiden varjoissa katse viipyy. Mustikan varvut hennon vihreine lehtineen, puolukka matalana, tummin, vahvoin lehdin, peittää hennot ketunleivän nelilehtiset kasvustot, mutta tuolla mäen alla, leppää kasvavassa kosteammassa maastossa maiseman kattaa valkovuokkojen matto. Tervakot nostavat vartensa vuokkojen takana, punaiset kukat nukkuvat vielä nupuissaan, mutta sieltä ne tulevat, näen ne silmissäni kukkivina, tahmeavartisina, vaikka nyt hämärtyvä ilta peittää ne nuppuisina varjoihinsa.

Kaukaa kuuluu metsäkyyhkyn kujerrus.

Vaaleat pilvenhattarat purjehtivat hiljalleen taivaan laella ja siellä täällä pääskynen liitää korkeuksissa kuin osoittaen että täällä on hyvä liitää, puhtaassa luonnossa, pohjolan kesässä.

Mielenmaisemani jossa viivyn ja viihdyn. Jokainen vuodenaika muuttaa näkymää, mutta jokaisessa on jokin joka minua viehättää ja saa sanomaan, tämä on kaunista, tämän haluan aina muistaa kauniina kuvana elämäni muistikirjassa, jonka sivuille voi vielä piirtyä uusia mielenmaisemia, mutta jotka eivät korvaa koskaan tätä nykyistä. Tämä on yhtä paljon kuva kuin ajatus, tämä on todellisuutta ja muistojen luomaa, tämä on uni ja herääminen joka elää minussa ja minä tässä.

                   Tämä on enemmän kuin kuva silmissä, tämä on ajatus mielessäni, alaston ja tyhjä                          olisin ilman tätä.  

Arkistojen kätköistä kaivoin nämä ajatukseni, näissä tunteissa on kaikki, näissä elin elämäni ehkä onnellisempaa jaksoa, viimeiset vuodet yhdessä puolisoni kanssa. Muistoissa on elämä.