Seireenin laulu
Seireenin laulun lailla
pimeät polut huusivat kutsua
he juoksivat niille
kaidoille kaduille
punattujen huulien ja alastomien vartaloiden luokse
kuullen vain Seireenin laulun.
He vajosivat pehmeälle vuoteelle
kuumien huulien poltteeseen
himojen huoneessa
hämärässä
punaisten lyhtyjen himmeässä valossa.
He juopuivat hyväilyistä
antoivat lahjoja vain
tunteakseen ihon lämmön.
Kunnes
raatelevat kynnet raastoivat
pilkalliset huudot kaikuivat
ja heidän ihonsa veren punaamana, haavoilla
antoi Seireenille tyydytyksen.
Kaduilla he kulkivat
pää painuneena, haavoja peitellen
vain Seireenin laulu kaikui kumeasti kadulle
meren äärellä se odotti
vartalo taipuneena,
kutsuen
tule
sukella minuun ja unohda elämä
Seireenin laulu
aaltojen kuohussa
katukivetyksen kaikuessa askelten alla
Kirsti Järvinen 23.3.2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti