Tilanteen herraksi.

Kiusallisia tilanteita syntyy tahattomasti ja sellaiseen jouduin tässä menneinä päivinä.
Mukana oli henkilö joka pyrki pysymään kaukana, katsekontaktikin olisi ollut liikaa, siihen en sentään sortunut. Miksi iskeä silmää, kun tietää itse ettei siihen ole mitään tarvetta.
Minusta tuo käytös oli kyllä naurettavaa, niin muidenkin mielestä, jotka asian havaitsivat ja siitä minulle huomauttivat. Tyhmä kun olen, en pane kaikkea merkille, koska minulle sellaiset asiat eivät merkitse yhtään mitään. Minua se ei loukka, mutta itsestänsä hän antaa ylimielisen kuvan.
Joka ei hyväksy minua, saa pysyä omassa seurueessaan, piireissä. Voihan olla, että meitä syrjittyjä oli useampikin. Hällä väliä. Annan anteeksi, hän ei tiedä mitä teki.

Tuolla juuri tekemälläni matkalla me eri puolilta maata olevat ihmiset olimme kuin suuri perhe. Jospa sitä voisi pienemmässäkin ryhmässä elää muut hyväksyen, omine vikoinensa ja vajavaisuuksinensa. Meillä oli todella hyvä ryhmä, tai oikeastaan kaksi bussilastia, jotka liikuimme samoissa paikoisa samoihin aikoihin. Siellä sai olla oma itsensä ja niin aion pienemmissäkin piireissä edellenkin olla.
Kun on vain maalaistollo kaupunkilaisten joukossa, eihän sitä osaa kaikkia miellyttää. Kunhan tässä taas kiireelliset menot ovat ohi, katoan maisemista. Viime joulun vietin tunteettomasti, ilman mitään joulumieltä, ehkä nyt jonkun kivan ihmisen seurassa, joulumielellä, kuin lapsena ennen. Voisihan sitä suunnitella matkan joka kestää sinne joulun taakse.

Luin aamulla kirjeen ja tunsin suurta mielihyvää. Oli kuin lämmin tuulahdus rikkinäiseen sieluun. En ole tottunut joihinkin  asioihin joita vain tapahtuu ja siksi sisimmässä on haavoja joita ei niin vain voi lastaroida.
Kokouskutsuja sataa, pikkujouluunkin pyydettiin huomiselle, katsotaan sanon, kuten tällekin illan kutsulle. Harkitsen, koska ei tiedä ketä tuttuja on paikalla. Eipä minua moni tunne, sama missä joukossa seison, tai istun.
Nyt uusien tuulien pariin, pari tekstiviestiä odottaa vastaamista, eräältä nettisivulta tuli kaunis kirja, pyyntökin ottaa yhteyttä, eikä koskaan ole liian armelias itsellensä. Lepoa.