Opi tuntemaan itsesi.

Get to know yourself. Know your own failings, passions, and prejudices so you can separate them from what you see. Know also when you actually have thought through to the nature of the thing with which you are dealing and when you are not thinking at all... Knowing yourself and knowing the facts, you can judge whether you can change the situation so it is more to your liking. If you cannot--or if you do not know how to improve on things--then discipline yourself to the adjustments that will be necessary. - Bernard M. Baruch 


  Olen yrittänyt oppia tuntemaan itseni ja hyväksymään puutteeni. 
  Koskaan ei voi sanoa olevansa tyytyväinen näkemäänsä, koska aina voi muuttaa käsityksiänsä, hyväksyä uusia asioita ja oppia siitä mitä muut minusta sanovat. Korjattavaa on kaikessa. Tiedän, mutta en kykene, ei ole työkaluja joilla perisynnit poistaisi, ei kauhaa jolla ajatuksensa sekoittaisi. 
  Intohimot ja tavoitteet ovat ehkä liiankin perusteellisia, mutta en koskaan ole kuvitellutkaan saavuttavani sitä pilveä jonka reunalla haluaisin istua katsellen alas ja nauttien näkemästäni. Haluaisin maalata taulun jossa olisi kaikki elämän värit, haluaisin kasvaa isoksi, kypsyä tästä raakileesta täysin kypsäksi hedelmäksi nautiakseni siitä mitä sain. 
  Ei ole mitään mieltä alkaa vertailemaan itseään muiden rinnalla, meillä ei kaikilla saa olla vain samoja ajatuksia, samoja odotuksia huomisiin, koska kovin yksitoikkoista oli vuorovaikutus ihmisten välillä.
  Minulla on kyllä paha tapa miettiä monia asioita liian pitkään. Kypsytellä niitä, miettiä tapaa jolla asian esittäisin, tai kuinka sen tekisin, mutta toisaalta, voin sanoa hetken mielijohteesta sellaistakin jota myöhemmin on syytä pyytää anteeksi, tai oikaista tarkoitustansa kun muut käsittävät liian ajattelemattomasti laukaistut sanat väärin.
  Kun itse hyväksyy puutteensa jotka tietää, on helppo opetella korjaamaan ne, täydentämään tätä ainoata tietolaariansa oikeilla tiedoilla ja taidoilla. Toinen asia oppiiko sittenkään mitään uutta ja arvokasta.
  Eräs tuttavani sanoi aviopuolisonsa suvusta, ettei hän ole koskaan oppinut siinä seurassa mitään uutta, vaikka kuulua herrassukua puoliso onkin. Illallispöydässä hän ei koskaan oppinut käyttämään oikeaa haarukkaa ja veistä, kun ei tiennyt otetaanko ne ensiksi siitä parin ulko- , vai sisäpuolelta. Konjakkilasia hän ei oppinut pitelemään jalasta ja viinilasinkin hän kahmaisi isoon kouraansa. Suurin hankaluus, pientä mokkakuppia pidellessä hänen pikkusormensa ei taipunut sojottamaan sivuun ja niin tuo pari on entinen pari. Johtuiko tapakulttuurista vai kylmästä vuoteesta, mene tiedä kenenkään intiimejä juttuja.
  Suurissa juhlissa tapakulttuuri punnitaan. Jos istun posket punaisina ja katson mitä muut vieraat tekevät, toivon, että joku tulee ja ohjaa, opettaa tapoja metsäläiselle.
  Hienot suvut ja hienostelu, itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle, pahimpia kompastuskiviä taitavat olla suuruudenhullulle elostelijalle, kuin tavallisen elämään tyytyvälle, suvun hienoudesta, tai aateliasta huolimatta. Tunnettu kirjailija kirjoitti minulle kiitoskirjeen 70 vuotisjuhlansa jälkeen. Siinä hän kirjoitti arvokkaita sanoja ystävistä joille on tärkeintä korostaa kuinka hienoja ystäviä omistavat ja kuinka moneen Lions Clubiin kuuluvat, kun sen sijaan voisivat kertoa mitä hyvää ovat elämänsä aikana tehneet. Eihän ihmisen arvostusta nosteta hienoilla ystävillä, itse se arvostus hankitaan kaikessa toiminnassa. En minäkään voi kehua hyvillä teoilla, en hienoilla suvuilla enkä mennä linnoihin kuin kotiini, mutta luulen silti olevani ihan kelvollinen ihminen.

The greatest way to live with honor in this world is to be who we pretend to be. - Socrates