Suuri painonpudotus.

Katselinpa tässä ihan intensiivisesti tuota ohjelman uusintajaksoa, kotimainen versio, kotimaan tyttöjä nämä joiden paino oli ongelma ja he sinnikkäästi pääsivät kiloistansa.

Kun tässä tahtoo tuo vatsan seutu vain makkaroituvan olisi syytä itsekin taas aloittaa ihan tosi jumppa. Ei se enää tämän ikäisellä saa olla mitään suurten kilojen punnertamista, mutta kuitenkin, hikistä ja hengästyttävää, toistojen lukumäärään perustuvaa, vaikka kevyestikin.

Monella on painon kanssa ongelmia, tai, ei ole ongelmaa, jos ei sitä itse sellaiseksi koe. Minä koen, vaikka kiloja ei ole muiden mielestä liikaa, mutta minä tykkään siitä ihannepainostani jossa tunnen olevani oma itseni ja sopivani vaatteisiini. Hormoonitoiminta saa naiset lihomaan. Mitä sen lihomisen, jos ei ruoalla itse itseään paisuta, kuten minä, yösyöppö, voin, juuston ja leivän rakastaja.
Joka tykkää olla lihava, olkoon, mutta liiat kilot kyllä rasittavat terveyttä.
Mieheni lihoi jalkavaivansa aikana, sai muutaman kilon liikaa ja tarttui heti asiaan kun jalka kesti lenkit ja treenit. Ei se punttien nostokaan ole ainoa autuaaksi tekevä muoto kilojen karistamisessa, mutta se kasvattaa lihasta ja karistaa läskiä. Sanoinkin joskus miehelleni, että lihakset hyväksyn, vaikka käsivarsissa oli niin kovat lihakset, että korvaan sattui kun kainalooon meni, mutta ihraa en. Sitä ei hänessä ollut, sellainen adonis.... no, ne ajat on menneet ja eipä tiedä kuinka olisi jos eläisi. En kuitenkaan usko, että hän koskaan olisi omasta ihannevartalostansa luopunut, ei helpolla. Siksi minua harmittaa kun itse olen jättäytynyt laiskottelemaan. Tässä se taas heräsi taistelumieli, pois makkarat ja jenkkakahvat!

Kun olis kaveri joka jaksaisi reippaan kävelylenkin, ei mitään löntystelyä, vaan marssia jossa koko kroppa saa liikettä, ei vain jalat, ajankuluksi. Sellainen kävely ei vie rasvaa, ei paljon kaloreitakaan, koska kalorien poltto perustuu paljolti sykkeeseen, ihanne syken on yksilöllinen eikä alhaisella sykkeellä ole syytäkään pyrkiä liikunnalla laihtumaan.

Olenhan minä noita käsipainojakin pyrkinyt käyttämään, harva se aamu, ja keppijumppaakin, mutta tehokkuus vaatii säännöllisyyttä. Kyse ei ole mistään kauneusihanteesta, vaan oman kehon hyvinvoinnista ja itsetunnosta kun jotain on asettanut tavoitteekseen. Ensi kesänä tuumaa pienemmät  farkut.