Vainajien päivä

Eilisen päivän merkitys vainajien muistamisessa on jotenkin hämärtynyt, kun samaan aikaan juhlitaan naamiohuvein.
Sadonkorjuun juhlaa, mutta samalla vainajat liikkuvat ihmisten joukossa houkutellen tuonpuoleiseen.
Taikuutta, noituutta.

Minulle vainajien rauhaa maata leposijoillaan ei pitäisi häiritä. Eiväthän nuo naamiohuvit toki hautaan asti mene, mutta joku siinä vain ei mieleeni sovi samana päivänä.
On hauskaa katsoa kuinka naamioidut kanssaeläjät saavat ihmiset hymyilemään. Se on tärkeää sekin, tässä kurttuotsaisten ja sivuun vetäytyvien arjessa.
Ilahduin paikallisessa kaupassakin naamioituneiden asiakaspalvelijoiden asujen vaikutusta asiakkaisiin ja naamarin takana oleviin. Hymyjä ja iloa. Sitä me tarvitsemme.

Illalla kyllä jäin muistelemaan omia poisnukkuneita läheisiä.
Kuinka monta hyvää muistoa he ovatkaan minulle jättäneet. Vanhempien huolenpito ja rakkaus aikana jolloin kaikesta oli pulaa, sitä ei lapsi osaa arvostaa, mutta myöhemmin on ymmärtänyt kuinka paljon perheen eteen piti tehdä valintoja ja työtä. Ei siinä isäkään kovan työpäivän jälkeen, kun vielä kotonakin oli puuhaa, jaksanut istua lapset polvella joka ilta, mutta hän osoitti muuten rakkautensa. Kyllä siinä polvellakin keikuttiin.

Äidinrakkautta ei koskaan tarvitse erikseen korostaa. Jo se, että he ohjasivat ja opettivat meitä lapsia kunnioittamaan muita ihmisiä, tekemään työtä ja olemaan aina rehellisiä siinä mitä teimme, tai sanoimme ja pyrkimään aina tekemään parhaamme, ne opetukset olivat rakkautta joka on kantanut ja kantaa aina.

Aviomiehen muisto ei koskaan haalistu. Olen onnellinen kun Hän oli minulla elämänkumppanina tyynessä ja myrskyssä. Rakkaus ei koskaan häviä, vaikka se muuttuu ajan myötä rakkaudeksi niihin yhteisiin hetkiin jotka jaoimme, niihin helliin hetkiin jotka meillä oli ja niihin sanoihin joita me toisillemme sanoimme.

Kaikki muutkin poisnukkuneet joiden elämä on liittynyt minun elämääni, isovanhemmat ja muut läheiset, heilläkin on ollut kosketuspinta minuun ja heidän muistojansa en unohda. Mummoni saarnat pää paljaan pakkasessa kulkemisesta, tiskaamisen perusteellisesta opetuksesta ja siitä, että lattiaa pestessä pestään myös lattialistojen päältä, sekin kuuluu lattiaan. Kaiken opin ja kaikkea sovellan nytkin omaan elämääni.

Muistoja ja rakkauttani minulta ei kukaan voi viedä,
mutta minä voin jakaa muistojani ja rakkauttani.