Niin totta tämäkin.

Asiaa pohdiskellut... muutoksia miettinyt

 kir.jar   19.12.2005  klo 09.01

       

 Jokainen ihmissuhde on ainutkertainen.

Ihminen peilaa itseänsä kumppaninsa kautta, ja jos suhde on onnistunut, kuvajainen vastaa toivetta, näyttää sen mitä kuvasta etsiikin.

Mikään suhde ei elä vaalimatta, mikään kukka ei kuki hoitamatta. Joskus tulee vain eteen tilanne jossa ei näy muuta tietä kuin kääntää peiliä, muuttaa suuntaa joko rakentaen sen entisen perustan päälle lujemmin, tuoreuttaa multaa juurille ja saada ystävyys uuteen kasvuun tai valita se eroamisen tie.

Usein vain käy niin että pettymys johtaa uuteen pettymykseen. Sutta karkuun juosten joutuu karhun suuhun.

Liian nopea uuteen suhteeseen kiiruhtaminen ei aina johda onneen. Pitäisi ensiksi oppia tuntemaan itsensä, oppia elämään oman pettymyksen yli, sillä usein se entisen suhteen kariuttanut katkeruus seuraa vaan mukana ja hiljalleen kaivertaa seuraavankin suhteen pohjaa.

Rakennus vaatii hyvän perustan.

Kivijalka on tärkein, sillä jos se horjuu, ei mikään rakennus kestä, halkeamia ja lohkeamia ilmestyy kuin salaa, ja lopulta rakennus sortuu kaikista tukemisista ja korjaamisista huolimatta.

Niin, moni mies korvaa suhteen alkoholilla, jo suhteen kestäessä naisen hellimisen tilalle mies tarttuu tuoppiin, hukuttaa siihen aikansa ja kadottaa tunteensa, unohtaa surunsa ja usein ne vasta siitä alkavatkin!

Onko nainen suojassa,

eikö nainen etsi korviketta,

eikö nainen juokse suhteesta toiseen,

jättääkö nainen järjen ääneen ja juoksee tunteiden mukaan,

onko nainen vastakohta miehelle... tässäkin?

Ei ole.

Nainen voi elää aivan yhtä lyhyt jännitteisesti, juosta uuden onnen perässä, vajota alkoholismiin ja masennuksessaan tehdä ihan samoin kuin mieskin!

Kuinka monen avioeron syynä on alkoholi, kuinka moni nainen on liitossaan ajautunut ”kaappijuopoksi” rakkauden ja puolison tuen puutteessa. Helppo on syyttää, mutta vaikea katsoa itseensä, olenko minä aiheuttanut tuollaisen käytöksen, voisinko olla enemmän läsnä arjessa, olenko minä miehenä ollut aviomies, vai vain kaveri joka ei osoita tunteita. Nainen on herkkä astia. Mies ei itke, sanotaan, mutta itkee kuitenkin, vaikka ei heikkoutena sen kokien tunnusta itkevänsä.

Naisen itkua sanotaan säälin kerjäämiseksi. Miksi? Herkkä ja tunteellinen ihminen, nainen tai mies, itkee tunteensa pakottamana, iloa, surua, pettymystä, mutta ainahan siihen on syy. Onnen kyyneleitä elämässä aina tarvitaan.

Jos suhteen vaaliminen on "ei kuulu minulle" tasolla, ei mikään suhde kestä sellaisena joksi hyvä suhde voisi muodostua, olkoon se liitto tai muu suhde.

Joskus tulee mieleen, kumpikin syyttää toisiansa, mutta kumpikaan ei katso itseänsä.

Joskus se peili on käännettävä kohti itseänsä ja opeteltava tietämään kuka minä olen ja mitä minä tein sen toisen onnen eteen, tai mitä jätin tekemättä kun onni katosi molemmilta.

Olen katsonut elämäni aikana usein tuohon peiliin ja tutkimuksen tuloksena on usein ollut, että minäkin olin väärässä ja pyydän anteeksi. Kyllä minä voin pyytää anteeksi, vaikka aina en tiedä, tai tunne väärin sanoneeni tai tehneeni.

Ehkä, olisiko se toisillekin joskus tarpeen opetella katsomaan peiliin ja pyytämään anteeksi.

Nyt peilaan vain omia tuntojani kun ei peilistä näy kuvajaisia.