Muutosten vuosi.

Kun vapauttaa mielensä saa aikaa itsellensä.
Enemmän sitä on vanki omissa mielikuvissansa ja toisten miellyttämisessä, kuin  kiireessä ja työssä.

Leskeys oli kova paikka silloin kun asia oli kipeä ja itkuakaan ei tullut tilanteen äkkinäisyyden aiheuttaman järkytyksen vuoksi.
Olen oppinut nauttimaan vapaudesta, eikä sitä kukaan minulta vie.
Ystävät ovat seisoneen rinnallani, kiitos kaikille siitä tuesta jaavusta jota viimeiset vuodetkin olen tarvinnut. Kun suru antoi tilaa uudelle, löysin uusia asioita, kunnes elämääni astuivat esiin muut vastamäet joiden kipuaminen on kuluttanut henkisiä voimavaroja enemmän kuin kukaan ymmärtää.
Viime syksy oli raskas. Henkinenkin minuuteni oli han lamassa, en uskaltanut enää sanoa kenellekään mitä mieltä oikeastaan olin eri jutuista. Suljin osittain suuni, mutta sieluni kärsi. Yritin hyväksyä asioita ympärilläni, yritin etsiä tietä ulos siitä ahdistavasta olotilasta johon en silloin löytänyt sitä lopullista syytäkään. Oli niin monta asiaa hoidettavana, halusin vain pois, pois, jonnekin missä mikään ei ahdista.

Joulun aika oli todella raskasta, ei mikään kiinnostanut, ei mikään tuntunut hyvälle. Samaa tunnetta juhannuksena, koko kesäkuun, heinäkuun, elokuun ja olisi kai jatkunut edelleenkin ellen olisi herännyt katsomaan omaa henkistä tilaani. En osannut olla mikään enkä mitään. Sain tuossa kesän korvalla kuulla sellaisen lausuman jota en unohda. Katsoin peiliin ja sanoin itselleni, veneesi vuotaa.

Muutoksia ihminen aina tarvitsee. Urautuminen vanhoihin uomiin vie voimat ja elämänhalun. Miksi lähteä ovesta ulos kun kaikki on sitä samaa kuin eilenkin? Miksi vaihtaa paitaa kun tämäkin on puhdas?
Osittain tunsin olevani häkissä, siihen tunteeseen on omat syynsä joita ei ole syytä ruotia. Tunteelle ei vain voinut mitään, ainoa tie vapauteen, avata häkki ja juosta ulos.

Kaikki on silti ennallaan. Oikeastaan mikään ei muuttunut, paitsi minä.
Ajatusmaailmassa on enemmän mielikuvia ja haaveita kuin oli vuosiin.
Toteutan omia unelmiani, teen juuri sitä mikä tuntuu nyt hyvälle. Olen löytänyt uuden puolen itsestäni ja luulin jo tuntevani minuuteni juuriaan myöten. Hyvälle tämä nyt tuntuu, elämä on kevyempää, en ole sanomisen ja selittämisen velkaa kenellekään. Ei ole pakko lähteä ja tulla. Istun kaikessa rauhassa käsityöni kanssa, tai teen mielipuuhaani, kirjoitan ja kirjoitan. Kokosin tekeleitäni yhteen kasaan, eli hajallaan olevia tiedostoja kansioihin joista voin ne purkaa tarvittaessa.
Tuntuu kuin eläisin jalat irti maasta, vaikka joskus niitä pakottaa, liikkuminen tai liikkumattomuus, mutta molemmat voi korjata.
Enhän voi tulevaisuuteni tietä valita, se on korkeammissa käsissä.
Tunnetasolla olen omillani. Saan tykätä tai rakastaa, olla yksin tai yhdessä, mennä ja tulla, mutta kaikkein tärkeintä on olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Niinhän olenkin, muutoksien myllystä läpikäyneenä, minuus tallella ja mieli avoin kaikelle uudelle.